Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Mennös metsään, kaitse karjaa, eivät pysty vihat eivätkä pahat silmät! Jos uskaltaisin, uskoni sinulle antaisin, vielä kerran uskaltanenkin. Mutta yht'äkkiä hän vavahti, hätäytyi ja kuiskasi: Ilpotar tulee! Mene, joudu karjan jälkeen.
Mutta Sakua ei kuulunut. Lukkari jo arveli voileipää tehdessään: Mikähän sen pojan hyväkkäälle tuli! Odotettiin. Hoihkittiin vielä kerta, mutta turhaan. Hellä Karoliina hätäytyi.
Jussi hätäytyi yhä enemmän ja kysyi: »Minnekä se meni?» »Se vain käveli ensin katua myöten, mutta sitten se meni Kiihtelysvaaralle päin», selitti jo toinen poika. »Ettekös te ottaneet kiinni?» kummasteli Antti. Siihen selitti Parviaisen Juuse: »Emme.» »Karppisen poika vielä löi sitä, jotta se lähtisi juoksemaan», ilmotti nyt Niirasen Väinö. »Tule sukkelaan!» kiljasi Jussi Antille.
Sakari jatkoi heräämisensä kuvaamista, ilmoitti: »En ollut aluksi uskoa siinä mitään olevan, mutta kun sitte alkoi kuulua kolinaa ja koputusta, joka puolelta, niin... Silloin minä jo hoksasin, mikä kamala paikka se on se maallinen liika viisaus.» »Prtut ... prtut!» hätäytyi Pykäläinen, sillä täpärällä piti jo, että ruuna ei häväissyt. »Jaa liika viisaus?»
Kalpeana kaivoi Otto kaksikymmentä penniä taskustansa, vei ne pelokkaana pöydälle ja sanoi: Tässä... Viisi penniä meni ensin siirappiin. Nyt sylkäsi isä entistä synkemmin ja rykäsi. Otto arvasi sen, hätäytyi ja koki puolustautua: Niin ... kun se Immosen härkä ajoi! Mitään parempaa hän ei enää ehtinyt keksiä. Hän oli nyt jo toivoton pelastumisestansa.
Mitä sitä minulta kysyt, kun sait jo rovastilta mieleisesi neuvon! Antti hätäytyi vähän ja alkoi puolustautua: Vaan rikoshan siinä on tapahtunut sekä inhimillistä että jumalallista oikeutta vastaan, ja rikos on rangaistava eikä saa katsoa, olipa syyllinen kuinka likeinen tahansa, sillä laki ja oikeus on semmoinen ... semmoinen se on!
Turtiainen jo kiirehti: »No kun Kaisa ei kerran sitä työn jumalattomuutta pelkää, niin mitäs siinä on muuta kuin kampsut kokoon ja alkaa vain yhteisessä kattilassa huttua keittää?» Kaisa hätäytyi. Hän odotti Vatasen tuloa. Turtiainen tiukkasi: »Vai mitä se Kaisa ajattelee?» »Nuo porsaan jäletkin näet ovat jääneet pyyhkimättä!» valitti Kaisa, tekeytyen kuulemattomaksi.
Sakari jatkoi, kuin saarnasi: »Seelaa, Jussi Punnittu, sillä vaikka totuus yleensä on karvas ja tekee elämän happameksi ja miehen hahmon muikeaksi niinkuin vanha ämmä ja ikäloppu emäntä, niin en minä kuitenkaan voi olla itsestäni todistamatta, että minä kynin Beliaalissa viisauden.» »Herrasiunaa!» hätäytyi jo Maija, mutta kiivaasti keskeytti, tenäsi Sakari: »Elä keskeytä eukko!»
Mutta vasta hän hätäytyi, kun Miina kerran tuli kotia ja takoi nyrkkiä pöytään ison aikaa eikä sittenkään saanut sanaa suustaan, vaan purskahti itkemään ihan huutaen. Mutta saatuaan Miinan suusta vihdoin kuulla, mistä oli kysymys, neiti Smarin istui tyynesti pöytänsä ääreen kirjoittamaan Esterille. »Rakas lapseni!» alkoi hän ja jatkoi, että se on äiti, joka nyt puhuu.
Vaan onneksi palasi toki silloin Antti Juhana lounasta syömään, vilkasi ensin pöydälle, sitten liedelle ja istahti niin synkkänä, että Kaino Josefiinakin sen huomasi ja vaikeni. Eevastiina ensi aluksi hätäytyi, mutta kun mies murjotti aivan äänettä, ehti hän saada malttinsa ja ruveta selvittelemään asiaa kiertotietä.
Päivän Sana
Muut Etsivät