Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
FUCHS. Onko tämä ruokaa ja juomaa! GILBERT. Aina varjoille, ystäväni. FUCHS. Mutta voi! missä ollaan toki? Sanokaatte, hyvät miehet; sillä sydämmeni käy kovin murheelliseksi. Missä ollaan? Portillako tuomittuen kaupungin tai taivaan-linnan esikartanossa? Sanokaat! KASPER. Vai taivaan-linnan esikartanossa! Ettäs uskallat niin arvellakkaan. Taivaan-linnan? Mistä syystä?
GILBERT. Se oli mun ensimmäinen päiväni kunnian kedolla, ja, totta sanoen, tämän taistelon alku mun vereni saattoi niinkuin vähän kuumeelliseen juoksuun, mutta tasoittupa se pian taas, ja nyt lopetan tämän päivän kuumeella toista laijia, voittohorrouden kuumeen hohteella sen lopetan. Oi kuinka kernaasti nyt tyttöäni syleillä tahtoisin! KASPER. Hiiteen tämä taistelo! Oltta, muori!
URSWICK. Sir Walter Herbert, kuulu soturi, Sir Gilbert Talbot ja sir William Stanley, Pelätty Pembroke, Oxford, sir James Blunt, Ja Rice ap Thomas uljain joukkoinensa Ja monta muuta arvon, maineen miestä: Ja Lontooseen he voimans' ohjaavat, Jos heidän päällensä ei tiellä käydä. STANLEY. Luo herras riennä; kättään suutelen; Miel'alani hän näkee kirjeestäni. Hyvästi! VIIDES N
Nyt se kauvas poistukoon! Minä häpeen. FUCHS. Se poistukoon kauvas, kauvas! Minä häpeen. GILBERT. Olenpa kuullut, että niinkuin peloitus saattaa viisaan hulluksi, niin taitaa se myös tehdä viisaaksi hullun. Sen näemme nyt. KASPER. Hyötyä siis matkaansaattoi ilveemme. Jaa, kaikki hyvin! No, emäntämme, mielimmepä kaikki nyt tyhjentää onneksenne maljan. MAURA. Kaikki kaikki! KASPER. Juokamme!
Huoneen perällä miss Brentwood esitteli hänet eversti Van Gilbertille, joka oli valittu sen illan puheenjohtajaksi. Eversti Van Gilbert oli kuuluisa yhtiön-lakimies. Sen lisäksi hän oli äärettömän rikas. Pienin palkkio, minkä hän huoli ottaa huomioon, oli satatuhatta dollaria. Hän oli mestari alallaan. Laki oli lelu, jota hän piteli käsissään.
Viisi kuukautta sitten kävin Kairossa. Seisoimme muinaismuistomuseon edustalla, kolme englantilaista ja minä. Siinä oli majuri Parker ja hänen setänsä, Gilbert Parker, tunnettu novellinkirjoittaja ja Egyptin olojen etevä tuntija. Kolmannen nimeä en muistakaan. Pieni, hinterä, pedanttisen näköinen, jo vanhahko herra astui ohitsemme. Ah, Dick Donovan!
Eversti Van Gilbert ei huomannut niitä pariakymmentä miestä, jotka äänekkäästi vaativat puheenvuoroa. Hänen kasvonsa olivat tuskaisessa väänteessä. Hän hypähti tuoliltaan, huitoi ilmaa käsillään eikä hetken aikaan voinut muuta kuin änkyttää.
KASPER. Se on Romin kauhistus, Punian ylevä sankari. Katso hänen olentonsa vakavaa miehuutta, joka vertaistansa ei löydä uroen joukossa. Siinä hän liikkumatta seisoo katsahtaen vapaalla silmällä öiseen, kuohuvaan kaukaisuuteen. Siinä hän seisoo, huulilla katkera hymy. GILBERT. Minua miellyttää kysyä ja tutkistella. Ken on tuolla tuo kolmas haamu, joka kääntää kasvonsa puoleemme nyt?
GILBERT. Jaa, se on hän, mies, jonka väkevä povi on kuumempa kuin Etnan kohtu. Mutta vieläpä mielin kysyä ja tutkistella. Ken on tuo kunnianarvoinen haamu pitkällä parralla ja silmällä niin liepeällä, hän, joka seisoo alla tuon suuren ja synkeän tammen? KASPER. Se suuri Kaarle, Saksojen masentaja, seisoo siinä, vyöllä ankara miekka. Siinä hän seisoo, huulilla katkera hymy.
KASPER. Ha ha ha! No siinäpä kaksi kummallista veitikkaa. GILBERT. Luulenpa keksiväni heitä kohtaan sukkelan juonen, herra. KASPER. Hyvä. Mikä on tämä? Mutta vartokaamme, tuossa tulee mies. FAUSTUS. Mitä tahtoo herra kapteeni? KASPER. Sano minulle kuinka kuuluu se lupaus, jonka eilen teit?
Päivän Sana
Muut Etsivät