Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Maura juoksee muutaman askeleen heidän perässänsä huutaen kovin, mutta samassa amputaan muutama kiväärinampaus oikealta vasemmalle, ja Maura kaatuu kiljahtaen; Kasper, Gilbert ja preussiläisiä sotamiehiä tulee. KASPER. Pojat, nyt ottaa teidät peijakas, jos olette ampuneet tämän vanhan vaimon. GILBERT. En usko sitä, vaan luulen, että kaatoi hänen pelko vaan ei luoti.
Siellä kuni vallitsisi aamu lempeä ja ikuinen, niin säteilevä ja niin ruusuhymyvä. Oi! tämä näky mun sydämmessäni herättää riutumuksen ihmeellisen ja halun kerran päästä sinne. Mikä on tämä maa? KASPER. Siellähän on maa, jonne kaikki ovat aikeissa, mutta harvatpa sen ehtii toki. Sä kaunis maa! GILBERT. Jos kaiken tämän ennen varmaan tiennyt olsin, niin toisinpa olisi elämäni muodostunut.
GILBERT. Ei, herra; tämä pimeys kuuluu asiaan; sillä nyt seisomme varjoen hämäräisessä mailmassa, Kimmeerien murheellisessa maassa. Miellyttääkö teitä, herra, asettaa itsenne seisomaan tähän?
GILBERT. Siinä pamahteli toki ja luorit vinkuit. KASPER. Olipa se kahakka! Vihollisemme killistelit päällemme kuin keitetyt kravut, niin he katselit meitä läpitse juopumuksen sumun ja kaasun ja levitit ympärillensä karvaan tikuran ja sauvuhaisun, kuin olisit he käynneet ulos suomen-saunoista.
Oi! jos saisitte hänen kynsiinne, niin paistinvartaassa häntä korventakaat kuin höyhennettyä pyytä ja samoin porttoansa myös; kolme tynnöriä oltta annan mennä palkinnoksi tämän työn. GILBERT. Sepä eukko, se! KASPER. (Eriks.) Peijakas ämmäksi. (
Mutta Ernest ei hetkeksikään menettänyt malttiaan. Jo ennenkuin eversti Van Gilbert oli ennättänyt istahtaa, hän hypähti ylös. »Yksi kerrallaan!» hän huusi jyrisevällä äänellä.
Sanokaat, muori, ettekö taitaisi pitää vielä toisesta miehestä. MAURA. Hm. KASPER. Jaa, mitä sanotte? MAURA. Siihen vastakoon sydämmeni koska silmäni on tämän toisen nähnyt. KASPER. Saattakaat Faustus tänne. GILBERT. Onpa meillä tässä kaksi vankia. KASPER. Ja makavat kuorsaen! Kuinka ymmärrän tämän?
"Nyt on myöhäistä katua sitä mikä on tapahtunut, mutta minä luulen että tätä ei koskaan olisi tapahtunut jos olisin jäänyt luoksenne. Olkaat muut yhtä hyviä oppaita, sitä en epäilekään; mutta luonto jakaa yhtähyvin erilailla lahjojansa ja toisten täytyy olla toisia paremmat. Minä arvaan, että Gilbert parka joka jäi minun sijaani, on saanut kärsiä erehdyksestään".
KASPER. Pannaanpa siis nyt kokeeksi kunkin aatoksen vilkkaus. No päin tuuleen sitten, ja auta minua, improvisationin henki! GILBERT. Nyt möräköön torves. Kummeasti, kovin kummeasti. FUCHS. Hoh hoo! MAX. Ketä olette te? GILBERT. Huu huu! Etkö minua tunne enään? Minä olen sen miehen varjo, jonka armottomasti keihästit kuoliaaksi lähellä porttia Berlinin kaupungin.
Enkö ole sekä kirjallinen että sotaisa? Kaksi omaisuutta, joiden yhdistys on naiselle ihastus suurin. GILBERT. Mutta eivätpä ole vielä kaikki jäljet jokapäiväisestä ihmisestä la'astu pois. Niinpä esimerkiksi luulen huomaavani jotain prosallista lämpymyyttä katsannossa ja huulilla kovan taipumuksen nauruun. KASPER. Ne jäljet kyllä pian peitetään tuiskuilmoilta korkuudesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät