Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Sitten hän juuri kuin nämä astuivat hänen ohitsensa, huokasi kääntyen tietä kohden: "Siis hän ei vielä tänäänkään tule!" "Hänkö, jota vartootte?" Villon kysäsi. "Niin!" Fridolin melkein kuin ajatuksissaan vastasi, "niin, veli Starck." Runoilija säpsähti äkkiä. Se oli munkin nimi, jonka luo Ludovik XI hänen lähetti. "Veli Starck!" hän huudahti. "Hän ei siis ole enää täällä." "Valitettavasti ei."
Karistaen muutamia ecu'itä Martti ystävän kouraan, hän oli tälle sanonut: "Pidä huolta, ett'ei mitään puutu noilta orpo raukoilta; sijoita ne johonkin sukulaisten luo ja tule sitten minua tapaamaan." Fritz oli heti huutanut: "Minun kanssani, eikö niin? Sota ei ole vielä loppunut, minä tahdon tulla takaisin!" Ja Fridolin sanoi puristaen hänen kättänsä: "Hyvästi, veljeni, hyvästi!"
"Ei siinä ole tarpeeksi, että kaikkia näkee, Fridolin ystäväni, pitää myös olla varovainen." "Koetetaan muistaa; mutta suvaitkaapa katsoa, nuo molemmat soutajat ovat liian kaukana kuullakseen, ja Bartolomeo on nukkunut. Ja muutoinkin hän on vallan luotettava mies." "Onko vainen?" "Peräti rehellinen mies. Hänen lukuisa perheensä asuu Martigny'ssa.
Sillä täytyi olla hyvä rohkeus, joka nyt ei vaipunut hangelle, eväten kulkea eteenpäin. Fridolin etenkin näytti uupuneelta. Poika parka, vaikka nojasi Villonin käsivarteen, ei enää jaksanut muuta kuin horjua eteenpäin. "Asumus!" hän äkkiä huudahti, "voi! saapa toki vähän levätä." "
Seuraavana aamuna, päivän koitossa, Fridolin iloisella äänellä herätti molemmat vaeltajat. "Minä pääsen! ... minä pääsen teidän kanssanne. Mennään pian! ... matkaan nyt!" Melkein samassa Bartolomeo astui sisään. "Hei vaan sitä kaunista ilmaa!" novitio hänelle sanoi. "Kuinka heleästi aurinko paistaa ja kuinka taivas on kirkas!" "Liiankin kirkas!" opas vastasi, päätään pudistaen.
Siellä täällä katolla raskaita kiviä, ett'ei tuuli kiskoisi pois koko tätä kalleutta. Oikealla puolen kirkko, melkein kuin joku muinaisjäännös, ja suuri kultainen risti sen päällä. Vasemmalla puolen luostarin suuri holviportti, ja sen päällä musta pyhän neitseen kuva. Fridolin väistyi syrjään antaakseen tietä vaeltajille.
Ohhoh! tulee mar minustakin oiva sotamies, kun vaan kerran tarve sen vaatii!" Nuorukainen oli noussut seisoalle, otsa kirkkaana, silmät säihkyen, muoto hehkuvan sotahalun elähyttämänä. Toden totta oli abbati lausunut: Fridolin ei ollut aiottu munkiksi.
Olen sen jo usein huomannut... Voisi luulla, että hän minua vihaa. Minkätähden?" Kolmas haavoitettu oli veli Starck. Istuen eräässä nojatuolissa, hän yhä kantoi augustinolaista pukuansa, päähine oli ta'apäin heitetty, niin että saattoi nähdä hänen otsallaan kääreen, joka vielä oli vallan verinen. Vieressä, pienellä rahilla Fridolin hänelle piti seuraa.
"Isä", novitio lausui häntä tervehtien, kädet ristissä rinnalla, "täällä on vaeltaja vieraalta maalta, joka haluaa teidän kanssanne puhua ... ja vieläpä juuri veli Starck'ista." Abbati oli nostanut päänsä ylös; hän antoi novitiolle merkin lähteä. Fridolin totteli vastahakoisesti, astui hiljaa oven luo, aukaisi sen ja sulki jälleen, huoneesta kuitenkaan lähtemättä.
Vannokaa tämän ristin päällä ehdoton vaiti-olo... Tahdotteko, sanokaa?" Villon ojensi kätensä pyhää kuvaa kohden, joka rippui seinässä, ja lausui vaaditun valan vastaukseksi. "Kiitoksia!" munkki sanoi. "Siitä on jo niin pitkä aika, kun olen mitään puhunut ... muutoin kuin Jumalan kanssa." Fridolin astui hänen eteensä: "Veli Starck, pitääkö minun mennä pois?" "Ei; jää tänne, lapseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät