Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Hän alkoi hymyillä, ja, kääntyen vaeltajan puoleen, hän kysyi tältä: "Tahtoisitteko tämän lapsen ottaa kanssanne?" "Aivan kernaasti", Villon vastasi. "Oi! mikä onni!" Fridolin huudahti, "minä saan siis vihdoinkin hänet taasen nähdä!" Ja vallan maltitonna, kun ei jo lähdetty, hän oli noussut seisoalle, ja hyppeli ilosta. "Kaikki hyvin!" abbati sanoi, "mutta ei nyt sentään niin lähdetä, Fridolin.
"Ettekö näe tuolla alhaalla, pohjoisella taivaanrannalla tuota mustaa pilkkua?" "No! entä sitten?" "Paha merkki!" Toisesta luostarista toiseen. Pihalla seisoi kaksi rekeä valmiina matkaan. "Tuossa on luostarin re'et", abbati selitti. "Joka viikko ne kuljettavat Schwütz'istä tänne ylös kaikki ruokatarpeemme ja kulkevat tietysti, niinkuin sen näette, sinne takaisin tyhjinä.
"Teille on puhuttu totta, poikani. Jalo alttiiksiantamisen halu sai vallan veli Starck'issa. Toivoen tekevänsä enemmän hyötyä muualla, hän meidät tahtoi jättää; minun täytyi hänen päästää." "Isäni, saisinko luvan kysyä, mihinkä hän on joutunut, missä voin hänet tavata?" Abbati heitti vaeltajaan yhden noita silmäyksiä, jotka tunkevat sydämmen syvimpään pohjukkaan.
Ohhoh! tulee mar minustakin oiva sotamies, kun vaan kerran tarve sen vaatii!" Nuorukainen oli noussut seisoalle, otsa kirkkaana, silmät säihkyen, muoto hehkuvan sotahalun elähyttämänä. Toden totta oli abbati lausunut: Fridolin ei ollut aiottu munkiksi.
Siitä päivästä alkaen olemme turhaan häntä etsineet. Sen perästä ei niin vihiäkään hänestä. "Abbati vastasi heille kättänsä ojentaen: " 'Minä olen teidän poikanne, Bernhard. Suokaa anteeksi, että olen teille tuottanut murhetta. Jumala oli minun valinnut itselleen täällä huonetta rakentamaan.
"Isä", novitio lausui häntä tervehtien, kädet ristissä rinnalla, "täällä on vaeltaja vieraalta maalta, joka haluaa teidän kanssanne puhua ... ja vieläpä juuri veli Starck'ista." Abbati oli nostanut päänsä ylös; hän antoi novitiolle merkin lähteä. Fridolin totteli vastahakoisesti, astui hiljaa oven luo, aukaisi sen ja sulki jälleen, huoneesta kuitenkaan lähtemättä.
Fridolin oli laskeunut polvilleen. Abbati pani kätensä hänen päänsä päälle. Samalla kertaa kaikki muutkin hengelliset ojensivat kätensä häntä kohden yksimieliseen siunaukseen. Huokaus paisutti nuorukaisen rintaa. Villon otti hänen syliinsä. Hevoset lähtivät täyttä nelistä. Ei täyttä tuntiakaan, niin re'et, liukuen jyrkkää rinnettä pitkin, saapuivat Schwütz'iin.
"Mihin hän on joutunut?" "Kenties abbati sen teille sanoo. Minulle hän ei tahdo sitä sanoa!" "Saattakaa minua sitten, nuori ystäväni, abbatin luo. Minun täytyy häntä puhutella heti paikalla." "Entä illallinen!" Troussecaille vilkkaasti huusi. "Mene matkaasi, kyllä haen sinun sitten." Fridolin oli näyttänyt pitkää käytävää, joka alkoi porttiholvista.
Päivän Sana
Muut Etsivät