Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
RACHEL. Mitätön asia? Sitten on Canzio yksi narri, jonka aivossa voi mitättömyys matkaansaattaa kapinan ja häiriön. Mutta minä tunnen hänen tarkan ja voimallisen järkensä. Noo, Canzio? MARIAMNE. Oi! nyt näen, ettes olekkaan onnellinen, mun ihana ylkäni. Ooh! RACHEL. Canzio!
Ja olikos ihme, että me molemmat, niin Eeva kuin minä, huusimme täyttä kitaa hädissämme? EENOKKI. Ei mikään ihme, mutta sepä ihme, ettäs seisot vielä tässä ja kertoilee tätä keikahusretkeäs. Kiitä, ettes makaa ojassa tallukset taivasta kohden. AAPELI. Onni suojeli minua.
Mutta herrat saavat luvan antaa anteeksi, jos se on minun oma vihitty aviovaimoni. Sinä olet porvarillisin meistä kaikista, nauroi Antti. Ettes häpeä! Minulla puolestani ei ole mitään sellaisia naistuttavuuksia, joita minä voisin tuoda tänne, huomautti idealisti hiukan ylenkatseellisesti. Mutta voin minä vaunujen viidentenäkin pyöränä olla.
Josefina vaalistui ja vapisi niin ettei päässyt irti majorin syleilyksistä, vaan hän päästi häntä, kun ei saanut mitään vastausta, ja sanoi: "Jos kysymykseni on pelästyttänyt sinua, rakastettuni, niin toivon kuitenkin, ettes pyyntöäni kiellä." Josefina oli jo vähän päässyt hämmästyksestänsä ja sanoi: "Minä olen kiitollinen hyvyydestänne kohtaani, vaan minä olen jo kihlattu Oskarin kanssa."
Taulanpala helti viimein, ja vähitellen hiljensi Rusko juoksuansa, ja yhtä ehjillä luilla kuin ennenkin istuimme rattailla, vaikka pamppailevalla sydämmellä. EENOKKI. Voi julmia herroja, voi julmettuneita! AAPELI. Sanos muuta. Ihmettelenpä, että Eeva on näin kauvan menestynyt heidän kanssansa. Ettes jo ennen tehnyt tätä temppua, Eeva? Jaa, sinä västäräkki!
Mutta mene nyt ja kiitä ettes saanut saparalles. PATRIK. Pois vilauksessa! MAX. Tuommoinen Aakusti. FUCHS. Ole moittimatta sitä kapteenia. Hänen tunnen minä. Hän ei ole mikään kämäleuka, ei mikään nurkkajulli eikä mikään likahousu, sanalla sanoen, ei mikään lammasnahkapeitturi. PATRIK. Minä sinun peittoon. MAURA. Oi hirmuinen elämä! MAX. Olkaat häntä tukistamatta, herra Aakusti Patrik.
Vähän ajan takaa astuu huoneesta ulos mies nuoren pojan kanssa, jolla on pieni reppu selässä, ja mies sanoo: "Wilhe, sano tässä äidille hyvästi ja käytä itseäsi aina niin, ettes tee mitään, josta ei saata ajatella: minun isäni ja äitini saavat sen tietää. Sitte saatat, Jumalan avulla takasin tultuasi ilomielin astua tämän kynnyksen yli".
Kun Lents lopuksi maksoi, sanoi Anni: "Tietkös, se on minulle oikein vastahakoista, kun minun täytyy sinulta ottaa maksoa, olisi paljon hauskempaa, jos olisit ollut kestivieraana. Toivotan sinulle hyvää yötä ja ettes sydäntäsi surulla pakahduta. Minä soisin taitavani sinua auttaa.
"No mutta, äiti, tehän tahdotte ottaa koko maailman todistajiksi. Mitähän sekin merkitsisi, onko hänellä kirjoitusvihkonsa vielä jäljellä?" "Että sinä vielä kysyt tuota, se osoittaa, ettes vielä ole oikein ymmärtäväinen. Tytöllä, joka ei huolellisesti säilytä kaikkea sitä, mikä kerran on ollut jonkin arvoista, ei ole oikeata sydäntä".
Katso, ettes saa sauvastani! KULLERVO. Miksi olet tässä, Kimmo, ja mitä etsit? KIMMO. Sitä ruohoa etsin, joka murheen mielestä poistaa. KULLERVO. Mikä murhe on sua kohdannut? KIMMO. Sinuakin, jos sydän sulla on. KULLERVO. Kerro mitä tiedät. KIMMO. Kuollut on isäsi. KULLERVO. Kuollut haudattakoon. KIMMO. Mutta viimeiseksi kerron mitä ensimmäiseksi tapahtui: Emos kuollut on.
Päivän Sana
Muut Etsivät