Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ja isäntä toi Laasmannille ryypyn, jonka Matti avuliaasti kaatoi hänen suuhunsa, sillä itse hän sitä ei saattanut tehdä, kätensä kun olivat sidotut. Kun Matti tämän rakkauden työn oli saanut tehneeksi, vetäytyi hän oven suuhun ja kävi sänkyyn istumaan. Ota nyt sinäkin Matti ryyppy, ettes "laakia" saa menneen-öisestä säikäyksestäsi, sanoi isäntä, täyttäen pöydällä olevan pikarin.
ESKO. Ja minä nälkänen kuin talvinen susi, mutta ennenkuin tiedänkään, muistuu taasen mieleeni tämän hääretken monet kiusaukset, ja nälän kita on hetkeksi tukittu. MIKKO. Unohda menneet asiat ja kiitä, ettäs pääsit sillä hinnalla. Olisivat sun saaneet kiinni Karrin kujalla, josta eivät juuri kaukana olleet, niin luulenpa, ettes tassuttelis tässä nyt.
Aatos, että joutuu se kohta jonkun toisen omaksi, vie minulta usein öitten unen.» Niin lausui nuori, uljas isäntä Eerikki vanhalle isällensä. »Näenpä ettes vielä voi arvata rauhallisen onnes kalleutta. Mutta enpä sitä ihmettele.
Kersti otti itkusilmin rannerenkaat ja kääri ne esiliinaansa. Sitten sanoi rouva taas: "Mustaksi lyö silmissäni! Kersti, älä käytä usein rannerenkaitani, ainoastaan suurina juhlina ettes tule ylpeäksi. Eikä niitä myöskään tarvitse liian usein kirkastaa; hopeata se vaan kuluttaa".
Jos tosiaankin suot minulle hyvää, niin päästä minut Orenburgiin". Pugatshev rupesi ajattelemaan. "Ja jos päästän", virkkoi hän sitten, "lupaatko edes, ettes sodi minua vastaan?" "Kuinka minä saattaisin luvata semmoista?" vastasin minä. "Tiedäthän itsekin, että minun asiani on totella; jos käsketään menemään sinua vastaan, niin menen, ei auta.
Sinä koira; aatteles kuinka monet kerrat ja kuinka hävyttömästi olet minua haukkunut tällä matkalla. Käypä se viimein sydämelle. Kirkas tuli ja leimaus! ESKO. Taidatko sanoa omantuntos nimessä, ettes ole syypää tähän surkeuteen, jossa nyt oljentelemme? MIKKO. Syypää! Minä yksin? ESKO. Olethan menettänyt kaikki rahatkin!
Kiitä onneasi, ettes kauvemmin viipynyt! Saitko siirappia? JAANA. Enpä saanut; hän sanoi itsellään ei olevan. MARTTA. Sinä volpana, ethän taida koskaan mitään matkaansaattaa. JAANA. Minä en saanut. MARTTA. Sentähden, ettäs olet saamaton. JAANA. Mitä taisin tehdä?
Tosin sinullakin on ollut vikasi: sinä olet pitänyt poikalastasi vähän liiaksi hyvänä etkä ole laskenut häntä menemään vieraille vaikka se olisi ollut hänen omaksi hyväksensä, ja hän siitä olisi tullut vähän miehekkäämmäksi, mutta sinun monet tuhannet hyvät työsi, joita ei ole kukaan muu nähnyt, kuin minä, ja se, ettes koskaan ole kärsinyt kenestäkään pahaa puhuttavan, se ettäs olet kaikki parhaaksi kääntänyt ja yksin Petrovitschinkin parhaaksi puhunut tämä kaikki ei ole unohdukseen jäänyt.
Enkä tuota ihmettelis. Kuitenkin, Mitä luontoasi tunnen, luulen minä, Ettes olekkan tuo viheljäinen narri, Joka, halveksien elämämme lahjaa, Kohta viskaseevi yli partaan kaikki Yhden naisen tähden, eikä huomaa Kuinka löyhä, kuinka yhä petollinen Onpi onni, joka himoistamme syntyy, Imettäjät monen tuhon. Mutta katso: Viisaan tyyneydel aina täyttää velvons Päivät täällä, siinä onni ainoa.
ESKO. Teethän minun aina hullummaksi. Mutta elä huuda vielä: hoi, koska oja on edessäsi, syvä suvanto on edessäs, ja katso, ettes joudu pahoihin puliin, ennenkuin pääset sen ylitse. MIKKO. Esko, kuule minua! ESKO. Nyt en kuule sinua enkä paljon koskaan enään. Rupeanpa vähitellen havaitsemaan, minä miehenä sinä käyt. Minä pelkään, ettei Teemu painissa kampannutkaan; olisinhan tuntenut sen itse.
Päivän Sana
Muut Etsivät