Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Kun kaikillen sä rauhan suot, ja vastustuumat vatsaas juot, niin olet kunnon mies. Kun silmät, korvat ummistat ja omantuntos laajennat, voit olla kunnon mies. Jos järki, tunne poljetaan, sä ällös hiisku sanaakaan, niin olet kunnon mies. Lyö rintoihis ja lausu näin: "Kun teen mä virkatehtäväin, niin olen kunnon mies!" Ja sua kiittää isänmaa ja haudalleskin kirjoittaa: "täss' lepää kunnon mies!
Kruunu Suomen yhteishengen, Kehys kansamme elämän, Suomen on valtiorakennus: Sitä varjele, varusta, Sen kera kehity itse. Ylin arvo sille anna, Yhteis-onnemme talolle. Lait horjuvat hyvätkin, Jollei valvo vartiasto: Omantuntos ohjausta Nouda notkoissa elämän. Siin' on porras poikki kuilun, Silta vaarojen välissä Ei se katkea kävellen.
Sinä koira; aatteles kuinka monet kerrat ja kuinka hävyttömästi olet minua haukkunut tällä matkalla. Käypä se viimein sydämelle. Kirkas tuli ja leimaus! ESKO. Taidatko sanoa omantuntos nimessä, ettes ole syypää tähän surkeuteen, jossa nyt oljentelemme? MIKKO. Syypää! Minä yksin? ESKO. Olethan menettänyt kaikki rahatkin!
NUORI JOUKO. Miks olet noin täällä yksin Yöjalassa? SINIKKA. Voithan kuulla: Olen haamu kuuvalossa, Peikko sun sydämmes yössä. Läksin, toin sanoman sulle, Jotta voisit nyt iloita. PURMO. Tuolla on sisu kipeä Sen taudin kai tunnet, Jouko. NUORI JOUKO. Ilkeä mara. Sen niskat Noin kurin nurin nujerran. SINIKKA. Omantuntos niskat SORMO. Heitä Tuo orja! Nyt keksi keino Reipas, joutuisa kuin hirvi.
Kun kaikillen sä rauhan suot, Ja vastustuumat vatsaas juot, Niin olet kunnon mies. Kun silmät, korvat ummistat, Ja omantuntos laajennat, Voit olla kunnon mies. Jos järki, tunne poljetaan, El' hiisku koskaan sanaakaan, Niin olet kunnon mies. Lyö rintoihis ja lausu näin: »Kun teen mä virkatehtäväin, Niin olen kunnon mies!»
Juhana, pyhä toimeni sua koskee. Minä, Milanon kardinaali, Pandulph, Legaatti paavi Innocentiuksen, Sinulta kysyn hänen nimessään Ja omantuntos puolesta, siis vastaa: Miks pyhää äitiämme, kirkkoa, Tylysti poljet, Stephan Langtonin kun, Valitun Canterbyryn arkkipiispan, Pyhästä hiipast' uhkamielin estät? Nimessä paavi Innocentiuksen, Isämme pyhän, tätä kysyn sulta.
Olga pusersi kätösensä mykkyrään. Hänen miehensä ei nähnyt, että ne suonenvedon tapaisesti tärisivät. "Minä en ole mustasukkainen." "Et, Jumala tuon tiennee, sinä et ole mustasukkainen!" "Mutta sinä saatat pilata hänen maineensa, André." André päästi pilkkanaurun. "Sinä pikkarainen, avuisa laupeuden sisar! Minä vakuutan sinua, että sinä turvallisesti saatat tyynnyttää ylön hellän omantuntos.
Jälleen yks noita synkeitä säihkeitä hänen mustilla kasvoillansa. Hän heittihe soffalle ja nosti käsivartensa päänsä päälle. "Olga Vasili, sinun on niin hurmauntuneeksi tultava, että sinä unhoitat omantuntos ja järkes rakkauden voiman vaikutuksesta!" huudahti hän. "Mutta tämä nyt vielä on minun salaisuuteni, ja sillä tulen minä kerran aivan aavistamattas ihastuttamaan sinua."
Päivän Sana
Muut Etsivät