Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
"Minäpä tiedän", huudahti Rob, kumartuen hänen olkansa yli, "tässä saatte kaksi jalkaa vierashuoneeseen muuttamalla eteisen rappuja kaksi jalkaa oikealle", ja hän heilutti innoissaan lyijykynäänsä. "Oi, Rob kulta!" puhkeaa Maria peljästyneenä puhumaan, "sehän on kyökkikomeroiden paikka! Ne menevät hukkaan, ja mihin saan kellarinraput soveltumaan!"
Portinvartija kurkisti varovaisesti muurissa olevasta pienestä aukosta, mutta päästi miehet sisään tunnettuaan Liciniuksen. Nuorukainen riensi kiivaasti muiden edellä hyvin tuttua tietä eteisen, atriumin ja sen pylväskäytävän kautta Cetheguksen lukukamariin.
Eteisen lahonnut permanto kolisikin; ja kun loiseukko, kuiva ja ruskea, pistäysi nyytti kädessä sisään, sanoi Liisa: »Minä olen näytellyt täällä kortteja, pitänyt selskaapia...» »Sinä»... vastasi muori Liisalle puolittain vihaisesti, samalla kuin kätteli Falkia. »Kirjoinesi ... joutaisivat ... kaikki taas jutellut varmaankin ... itsekin narrattava.
Kertokaa minulle koko asia! sanoi Eerikki, jonka kävi sydämen pohjasta sääliksi tätä onnetonta miestä, ja veti hänet eteisen nurkkaan, jossa ihmisten häärinä vähemmin häiritsi heitä.
Aina portaille asti saattoi Morangen herrasväki paroonitar de Lowiczia, eivätkä he keksineet sanoja, joilla olisivat voineet ilmaista kiitollisuutensa tuolle heidän itsensä tavoittamalle ylellisyydelle, joka oli tullut noutamaan heidän tyttärensä. Kun he olivat sulkeneet eteisen oven, hyökkäsi Valérie palkongille huudahtaen: "Mennään katsomaan, kun he menevät!"
Työkalunsa jätti hän Mikko Suomenvaaran huvilalle, asettaen ne eteisen nurkkaan. Krokelbyssä oli hänellä toki kamari. Ja nyt oli kesä! Ja rahaa ... sitä oli toki aluksi. Niin, oli täysi kesä. Miten olikaan Krokelby muuttunut? Tuolta pilkistelivät huvilat metsistä ... lehvät piilottivat ja hukuttivat rakennukset kauneuteensa, peittivät ne vihertävillä verhoillaan.
Iloisesti hypähdellen ja hauskasti huudahdellen seurasi heitä pieni Julia. Anna koputti majan ikkunaluukulle neljä kertaa. Kuka siellä? kuului sisältä vanhan eukon kimakka ääni. Anna toisti koputuksensa äskeistä kovemmin. Onko se neiti?... Taivainen isä! siunaili nyt sama ääni. Hetken kuluttua avautui majan ovi, ja puolipukeissa oleva eukko näyttäytyi eteisen kynnyksellä.
Hän oli jo usein tullessaan hyvässä hiprakassa. Silloin oli hänellä mahtavat sanat, vaikka eivät Iikankaan paljon perään antaneet, kun hän muutaman ryypyn vanhaksi pääsi. Kuitenkin pysytteli hän puheissaan enemmän säestäjänä. Kerran kevättalvella tuli kauppias jo aamusta päivin. Illalla kuuli Jaana eteisen läpi kulkiessaan seuraavan keskustelun. Kuules, Iikka!
Kun siitä vihdoinkin oli tullut loppu, aukeni eteisen ovi ja sisään hyppeli joulupukki hirvittävän näköinen joku palvelijoista pukeutuneena isän nurinkäännettyyn turkkiin, valkopartoineen ja kullattuine sarvineen.
Hän ei tahtonut pilata hyvää tuultaan, sillä hän tiesi, ettei sieltä Soisaloa miellyttävämpää vierasta kuitenkaan tulisi. Kuitenkin kuunteli hän eräänlaisella jännityksellä, mitä tapahtuisi eteisen ovella. Hän kuuli oven aukeavan, mutta ei sanaakaan siitä, mitä hän oli käskenyt Hannan sanomaan, ainoastaan jonkinlaista epäselvää kuiskutusta... Kuinka? Eiköhän hän erehtynyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät