Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025


Nyt hän nousi seisomaan, naurahti ja muuttui jälleen yhtä totiseksi. »Lähdetäänkökysyi hän Ellalta. Tämä piti yhä Esan puheita hauskana pilana, josta syystä ei ensinkään ollut halukas lähtemään hupaisesta seurasta. »Saakuri», hän sanoi, »minä väännän tuon pojan niskat nurin, jos ei se heti paikalla laita lisää viinaa

Hii, hirnasi Esakin ja alkoi hyppiä Heikki Tirrin mustan oriin tavoin, syöksyi lopuksi täyttä ravia tielle ja alkaen painaa sitä pitkin että ikenet olivat irvellä huusi hän: Nyt sitä ajetaan Tirrin oriilla kaupunkiin telehvoonia katsomaan... Hii-ha-ha-haa! Hii-ha-ha-haa! himasi siihen koko joukko ja syöksyi hevoskarjana Esan jälestä.

Niin kovin kaiveli mieltä äskeinen hiljainen riita. Mutta puolenpäivän korvissa tuli tupaan hätäytynyt Esan äiti Kaino Josefiina ja tervehti siunaillen: No mihin ihmeen reikään se meidän poika on pudonnut, kun sitä ei täälläkään näy...! Kävikö se täällä lainaamassa sitä siirappia? Eihän se, hämmästyi Eevastiina.

Mutta sitten Juho oli taas melkein levollinen. »Hyvä oli, ettei kiukutelluthän jupisi, ja sellainen hämärä välinpitämättömyyden tunne valtasi kokonaan. Hautalainen tapasi Esan nimismiehen pihassa. »Täällä se Esa nyt on», sanoi Hautalainen jotain sanoakseen, pannessaan hevosta kiinni.

Menköön nyt kahdenkymmenen vuoden rakkaus ja sopu pirstaleiksi!" Säihkyvin silmin ja pää pystyssä astui Helena ovesta ulos. Kohta hän näkyi kartanolla Valpuri rinnallaan. Esa avasi akkunan ja huusi: "Valpuri! Jos vaimoni tahtoo sinua mukaansa, niin et saa mennä, vaan saattaa kyllä häntä saat". "Vaimoni!" sanoi Helena, kertoen Esan sanat.

»Kaa, mitä sinä nytMatti tarttui hänkin Esan rintapieliin. Jo hämärti päivä siksi, että Matti saattoi nähdä Esan kasvojen kummallisen ilmeen. »Mitä sinä kummailetuudisti Matti, kun ei Esa puhunut mitään, hammasta vain puri ja hypähteli. »Kuule Matti, emmehän me ole koskaan riidelleet, emmekä tapelleet ennenkysäisi Esa vihdoin. »No ei, mutta mitä sinä nyt turhailet?» »En minä turhaile.

Miten Esan luonto oli siihen masentunut, sitä eivät käsittäneet. Paremmin olisi asia ollut ymmärrettävissä, jos Esa olisi väkivaltaisin keinoin koettanut. Kovin kuului Esa Santrasta pitävän. Oli jollekulle sanonut sen. Olihan Santra pulska tyttö, kehuivat miehetkin, ja kummeksivat ettei Esa jo ennen ollut siihen silmäänsä iskenyt.

»En ole löytänyt vielä niin hyvää», sanoi Kaapo, sovitellen rääsyjänsä, jotka tappelussa olivat vielä kurjemmiksi riutautuneet. »Minkälainen puukko sulia on, EsaHän meni Esan ääreen ja rupesi tämän tupesta puukkoa vetämään. Kaapo katseli ihaillen kuusituumaista kiiltävää terää. »Kelpaisiko se?» »Mukiin tuo nyt menisi paremman puutteessa.» »Kas tällaista», näytti Ella omaansa.

Ette siis katso Esan velvoitetuksi tekemään perintökirjaa tai muutoin korvaamaan meitä?" jatkoi hän. "No, ei kaiketi Esa ole syynä tähän muutokseen", virkkoi Luopion isäntä, sylkäisten ja raapien tulta tikkulaatikon kyljestä. "Eikö?" huusi Sofia. "Oi, kuinka tyhmä ajatus! Tyhmä! tyhmä!" "Miksi näin tyhmiä otit mukaasi!" virkkoi Luopion emäntä suloisimmalla äänellään.

Kun hän nyt huomasi, ettei hän yksinäisyydessä ensinkään voinut ohjata aatteitaan, joita hän piti syntisinä, koska ne selvästi sotivat hänen vanhempainsa tahtoa ja lupausta vastaan, läksi Valpuri äitinsä luo. Hän istui selin akkunaan, ettei hän näkisi kartanolle, kun joku menisi ulos Esan kamarista. Hetken kuluttua Juhon ääni kuului porstuasta sekä Esan, joka häntä portaille seurasi.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät