Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Mutta nyt minua jo todellakin vähän janottaa. Emmeköhän me odotellessamme joisi vähän viiniä? He joivat viiniä. Ja Muttila uskoi samalla Johannekselle, ettei hänen ehdotuksensa niinkään epä-itsekäs ollut. Minunkin täytyy elää, hän sanoi. Luonnollisesti ei minun oikeastaan kannata tehdä mitään polkuhinnasta, saati sitten ilmaiseksi. Arvattavasti ei, myönsi Johannes.
Emmeköhän lähde katsomaan, eikö siellä kartanolla saada jotakin selvää, eipä se tässäkään näytä paremmaksi tulevan?» kysyi Hautalan Janne, kääntyen toveriensa puoleen. »Menkää!» huusi Esa. »Sinulta emme siihen lupaa kysy», vastasi Janne. Toiset suostuivat lähtöön.
"Me kaiketi tunnustamme, että, jos joku jotakin jälleen muistaa, hänen on täytynyt ennen se tietää?" "Tunnustamme," sanoi hän. "Emmeköhän sitäkin tunnusta, että, jos tällä tavoin ihmiselle tulee jokin tieto, tämä on mieleen-muistumista?
Ja käyttäytykää siellä hyvin, ja kertokaa sitten meille kaikki mitä olette nähneet siellä.» Nuorukaisten mentyä sanoi ukko Swart ukko Wittille: »Mitä arvelisit, naapuri? Emmeköhän ottaisi yhtä pientä » »No, maistetaan vain», sanoi Witt. Räätäli Flick kaatoi laseihin. »Ei taitaisi olla liikaa», sanoi Swart, »jos tyhjentäisimme myöskin lasin olutta.» »Eipä suinkaan», sanoi Witt. »Ei se ole liikaa.»
HANNA. Jospa sentään lähtisimme, niin saisimme nähdä pappaa vähän pikemmin. Hän varmaan menee »Aamuruskon» toimistosta sinne suoraan? ELISABETH. Niin luulen. Ja mielellään hän soisi meidän olevan siellä. HANNA. Niin, emmeköhän sitten MAIJU. Kuullaan ensin, mamma, mitä Jussikin sanoo ja herra Rastas. ELISABETH. Ehkä menet kutsumaan heitä tänne. MAIJU Kyllä! Mutta elkää päättäkö mitään sill'aikaa.
Hetken aikaa pelattua, kävi ilma heillekin liian kuumaksi. »Emmeköhän heitä tätä,» Hanna ehdotteli. »Tuskinpa sitä kestää,» sanoi Pietari, joka hikoili kauheasti, leppymättömällä vihalla ahdistellessaan jokaista palloa, joka uhkasi Hannaa. Molemmat neitoset menivät sisään; Pietari kuljeskeli aitoille päin; Knut otti kirjan ja heittäytyi heinikkoon. Ei hän kuitenkaan saanut lukeneeksi.
Minä olen miettinyt sitä yön, pitkän. Ehkä Beate sittenkin näki oikein. *Rebekka*. Missä asiassa, tarkoitat? *Rosmer*. Näki oikein, luullessaan minun rakastavan sinua. *Rebekka*. *Siinäkö* oikein! Minua painaa vaan se kysymys emmeköhän me kaksi ole koko ajan pettäneet itseämme kutsuessamme suhdettamme ystävyydeksi. *Rebekka*. Tarkoitatko, että sitä yhtä hyvin voisi kutsua ?
Keskustelu vilkastui ja lämpeni sitä mukaa kuin miehet päihtyivät, ja Cetheguskin näytti olevan täydellisesti hetken vaikutelman vallassa hurmaten nuorekkuudellaan juhlijat, mutta pysytellen kuitenkin tapansa mukaan aivan selvänä. "Mitä vieraat arvelevat?" kysyi talon isäntä. "Emmeköhän pelaisi noppapeliä ruokalajien väliaikoina? Tuolla Pison vieressä on pikari noppineen."
Eikö esivalta ole siten osoittanut millä tavalla viinateollisuutta on yhteiseksi hyödyksi käytettävä? Tahtoisimmeko me olla viisaampia kuin itse hallitus? Emmeköhän silloin todenteolla olisi tyhmempiä? LAHTI. Minä en osaa mitään sanoa, mutta viinaa minä pelkään niinkuin syntiä, niinkuin kuolemaa, niinkuin perkelettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät