Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Emmeköhän me papit monta kertaa tällä tavoin petä seurakuntiamme? Muutamalla vanhalla kristityllä Elberfeld'issä oli tapana kirjoittaa kaikenlaisia muistoonpanoja raamattunsa laitaan.
Panos on niissä vielä jäljellä. Minä kun makasin haavoitettuna ensimäisen alla, tiedän sen tarkkaan.» »Aiotteko tehdä meteliä leirissä meitä auttaaksenne täältä pois? Emmeköhän yhtä hyvin voisi hiipiä aivan hiljaa?» sanoi eräs vanhempi mies. »Ettepä juuri», vastasi Miihkali, »sillä siksi on teitä liian paljo.
Siltavouti purskahti nauruun jo ennakolta, kun odotti lystiä tarinaa taas; mutta pastorin nuhteleva ja samalla halveksiva silmäys saatti hänet paikalla totiseksi. "Kuulkaas, isännät", puhui nyt pastori. "Olen usein ajatellut ja odotellut, emmeköhän kohta tältä kulmalta saa kuulla uutisia kihlausten alalta.
Sotamies jatkoi: »Jo Ikaalisissa puheltiin Keuruun sisseistä, ja missä he liikkuvat, siinä turvattomille kostetaan heidän voittonsa.» Maija Liisaa rupesi pelottamaan. Emäntäänsä katsoen kysyi hän: »Emmeköhän lähde täältä jo huomenna? Vai mitä te sanotte, rouva Elina?» Elina purskahti itkuun.
Eilen puhuivat Risto Tarkkasen palanneen sieltä varakkaana miehenä ja avanneen nyt kaupan Porissa". "Risto Tarkkasen kuka se on?" "Timon veli meidän pitäjästä. Häneltähän minä Hovilan ostin". "Tarkkanen todella, sukunimi vai niin. Ja hän on rikastunut Ameriikassa, mutta voisimmehan mekin samoin rikastua siellä. Emmeköhän lähde?" "Millä varoilla?" "Siinäpä se on, ha, ha, ha.
Sulhanen kasteli huuliaan ja virkahti Vesihiiden vaarallista huomiota itsestään pois johdattaakseen: Emmeköhän taas saisi vähän musiikkia? Mutta mikään ei auttanut. Vesihiisi lykkäsi purtilon hänen eteensä ja röyhtäisi röyhkeästi: Syö! sanoi hän. Se on ihmislihaa, tuoretta ihmislihaa. Pitäisi maistua sulhasmiehelle. Käänsi kasvonsa kauhistuneena tuo maankuulu kuninkaanpoika.
Kenties en yhtä helposti, vastasi Johannes. Mutta koetan olla aluksi oma isäntäni. Rabbing katsoi tutkivasti häneen. Ja palasi sitten äskeiseen. Palvelijoita minä kyllä löydän, hän sanoi, mutta en teidän kaltaistanne. Johannes kumarsi. Kiitän tunnustuksesta, hän sanoi. Mutta emmeköhän me jo nyt voisi jättää korupuheita? Minä vannon, se ei ole mitään korupuhetta! väitti Rabbing kiivaasti.
Ikään kuin olisi äkkiä keksinyt jonkun mainion tuuman huudahti näet Mr Riach: »Emmeköhän saisi häntä viekotelluksi ulos kansihytistä!» »Parempi on», vastasi Hoseason, »että hän pysyy vain siellä. Hänellä ei ole siellä tilaa käyttää miekkaansa.» »Se on totta», sanoi Riach; »mutta hänen kiinniottaminen ei ole leikin tekoa.»
Bengt painoi päänsä alas, mutta ei vastannut. Sitten vallitsi taas kauan syvä hiljaisuus. Viimein nousi Ester, pani pois työnsä ja sanoi hieman epäröiden ja liikutettuna: "Emmeköhän mene levolle, kello on jo yli kymmenen?" Ei vastausta; Bengtin kirja oli pudonnut lattialle ja hän istui nojaten otsaansa kättä vasten.
Anteeksi, taisin kulkea muissa mietteissäni... Mutta emmeköhän me ole vanhoja tuttavia? Nyt vasta suvaitsi Mustikin minua lähemmin tarkastaa, nuuskaisi kerran ja hyppäsi samalla kohoksi ilmaan. Musti, virkahdin minä hiljaisesti. Olisittepa nähnyt, kuinka hän ilahtui! Hän hyppi, hän tanssi, hänen päänsä oli alituisesti oman pääni tasalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät