Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Herra jumala, Asta, neiti Asta, tämä on niin hullua, kuin ajatella voi! Ihan tuossa, tämän tahi huomispäivän takana, lepää ehkä koko elämänonni ja odottaa meitä. Ja me annamme sen levätä rauhassa. Emmeköhän vielä kadu sitä, Asta? Ei tiedä! Vaan ainakin kaikki loistavat mahdollisuudet saamme antaa levätä rauhassa. Siis minä saan rakentaa teitäni yksinäni?
Emäntä nousi myöskin ja tarkasteli tulevia. Sitte laskeusivat sekä isäntä että emäntä portaita alas ja menivät pihalle kirkkoherraa vaataan. Väki nousi kaikki seisaalleen ja puhelivat hiljaa keskenään. "Kukahan lienee tuo vieras, joka on kirkkoherran mukana", sanoi Matti Ristolle. "Ei se vaan ole tämän pitäjän miehiä, siitä olen varma. Mutta emmeköhän me lähde tästä huoneeseen", lisäsi hän.
Uutela hymyili tyyntä hymyään: »En kai minä tässä rupea talontyttärestä mökin muijaa tekemään. Ja touhuun minun jo taas mieleni tekee.» »Niin oikein!» ihasteli Keskitalo. »Mitäs aattelet, naapuri emmeköhän nyt päättäisikin sitä lopullisesti?» »Mutta mitäs Manta itse sanoo noin vanhasta miehestä?» ehätti sisar puolittain leikillä, puolittain tosissaan.
Marianne kutsui Mathieun takaisin, tarttui hänen käsiinsä, kun hän oli istahtanut sängyn laidalle, ja sanoi: "En minäkään ole pitkään aikaan nukkunut, mutta minä en tahtonut liikkua, vaan tahdoin antaa sinun nukkua kylliksesi sunnuntaina. Emmeköhän me ole hyvin kilttejä, me molemmat, jotka emme halua herättää toisiamme, vaan makaamme silmät auki!"
Rauhassahan me tahdomme elää ulkomaan kanssa, ja jos meidän Keisarimme katsoo hyväksi ryhtyä miekkaan, niin kyllä hän silloin Suomensakin suojelee". "Mutta jos vieras valtakuuta äänettömästä päästä hyökkää meitä valloittamaan", vastasi rovasti, "emmeköhän silloin ole itse lähinnä velvoitetut torjumaan vihollista rannoiltamme". "Jaa", myönsi isäntä, "kyllä rovastilla on oikeus".
Ei tuo minun mieleeni ollut siihen aikaan, kun hän tuskin kykeni itseänsä hallitsemaan, vielä vähemmin muita; mutta nyt luulen voivani hänen ta'ata, ja ehk'en minäkään, niin tyttö ainakin sen voi; sillä hänen valtansa kumminkin on suurin. Mitäs siis arvelette, emmeköhän sovittele heitä yhteen? Eihän siihen niin kiirettä ole, mutta en tiedä mintähden asiata toistaiseksikaan jättäisimme.
Ja te sosialisti, vastasi ukko nopealla silmäntuikahduksella häneen. Mistäkö hän sen tiesi. Sen kuuli jo Johanneksen ensi sanasta. Mutta äijä ei tahtonut nyt puhua sosialidemokratiasta. Hän sanoi tahtovansa puhua naisliikkeestä. Aivan oikein, myönsi Johannes. Mutta emmeköhän, jos me tähän jäämme, me silloin mahtane jäädä vaille ryyppyä ja voileipää?
Hatussakin on tavallisesti sen verran reikiä, että ilmanvaihto käy mahdolliseksi. Ruumis siis kohtelee vaatetta mitä suurimmalla ylenkatseella. Emmeköhän nyt vihdoin ala olla perillä, sillä tämä erotusperuste pitää itse asiassa paikkansa niittenkin suhteen, jotka edellisissä yrityksissä jäivät poikkeusasemaan, eli työmiesluontoisten herrojen ja herruushaluisten työmiesten.
Mutta kun asia oli alulle pantu, oli sitä häpeä lopettaa ja minä vain vastasin: Emmehän me mitään pahennusta ole tahtoneet tehdä, hyvä isäntä ... kun pidettäisiin vain, miesparat, jumalanpalvelusta mekin ... mutta kun eivät suruttomat ihmiset meille missään huoneitaan anna, niin arveltiin, että emmeköhän me yhdet heränneet sopisi yhden katon alla yhtä Jumalaa palvelemaan.
Hän kätki kasvot käsiinsä ja kaatui pyörtyneenä lattialle. Minä riensin hänen luokseen, mutta samassa tuli rohkeasti sisään vanha tuttavani Palashka ja rupesi hääräilemään emäntänsä ympärillä. Pugatshev läksi ulos ja me astuimme kolmen kesken ulos vierashuoneesen. "Kas niin, herra upseeri!" sanoi Pugatshev nauraen. "Saatiinpas kaunis impi pelastetuksi! Emmeköhän lähetä pappia hakemaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät