Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Kuka sinua oikein tunsi perin pohjin. Etkä sinä silloin viinan tilkkaakaan maistanut, entäs nyt? Nenäsikin on kaiken muun karvanen, mutt'ei nenän! TEOFILUS. Anna sen olla! Ei siitä vaaraa, sanon sinulle! ELVIRA. Kukas tuota liikuttaakaan? TEOFILUS. Oletko äänettä tahi ELVIRA. Mitä? mitä sitten? Sinäkö tohtisit? TEOFILUS. En lupaa kysy keltään, ennestäänhän tuon jo tiedät.
Varovasti lähestyi hän ovea, astui hiljaisilla askeleilla kynnyksen yli ja jäi sitte liikkumatonna seisomaan. Hohtava puna lensi nuolen nopeudella hänen poskillensa. Eräällä sohvalla istui Elvira, nojaten päätänsä käteensä. Syvä murhe ja epätoivo kuvautuivat hänen kasvoissansa. Hän ei huomannut sisään tullutta, vaan itki yhä katkerasti, mutta äänettä.
Ajattele markka kappale! Ei sitten ole mitään hätää! Ei ole hätää! huusi timpermanni putosi telineiltä alas! ELVIRA. Tuo nyt ne tähde-laudanpalaset sieltä liiteristä, että kahvi kiehuisi! Pian tulee Stella ryökkinä kotia ja tuopi tullessaan kaikenlaista kapusta ja ainetta kotiin, joten todellakaan ei ole mitään hätää nyt enään! Voi riemun päivää tätä, ei nyt ole mitään hätää!
Rakastit ainoastaan ihmistäni et rahojani, niin silloin sanoit. TEOFILUS. Milloin minä olisin semmoista höpissyt? Olet liiaksi hyvä, että sinusta voisi pitää. ELVIRA. Vaikkapa olisin ollut kuinka ilkeä hyvänsä, oli silloin kehyksenäni rahojeni kirkkaat puitteet. Eikö liene ollut niin? Nyt on se kehys kulunut aikoja sitten pois, olen tullut ramuksi rojujen sekaan.
Minä uskoin teitä kunnolliseksi mieheksi, mutta havaitsen nyt, että olen kovasti erhettynyt sen hyvän ajatuksen suhteen, jota pidin teistä. Ei kukaan narri milloinkaan ole loukannut kunnian velvollisuuden pyhiä lakeja hurjemmalla tavalla kuin te nyt!" Nuorukainen vaaleni. Hän yritti tarttua Elviran käteen, mutta Elvira veti nopeasti kätensä pois.
Tämän sanottuansa kääntyi hän Elviraan, notkisti toisen polvensa hänelle ja tarttui hänen vapisevaan käteensä, jonka nosti huulillensa. "Hyvästi Elvira! sanoi hän Tullos onnelliseksi niinkuin sinä ansaitset onnelliseksi tulla! Kauhistava olisi minun, lapsuutesi leikkikumppalin ajatella, että sinun elämäsi polku minun tähteni tulisi ohdakkeita kasvavaksi!"
Tulee sulho, tuokoon lämpöäkin. ELVIRA. Hyi, kuinka katala mies sinä kumminkin olet. Etkös muista viime kerralla kun hän tarjosi sinulle satamarkkasta, mitä teit? TEOFILUS. Viskasin sen laattialle. Sen tein ja niin tekisin nytkin aivan samalla tavalla. ELVIRA. Kaunis kunnia! Kaunis appi-isä! TEOFILUS. Eikö hän ole jo yllinkyllin Stellalle lahjoittanut kaikenlaista?
ELVIRA. Mitä sitä suret. Kuhan nyt muut tehtävät kaikki kuntoon saamme. Eihän sulhasta saa niin ottaa vastaan kun mitä muuta vierasta. "Kaikki pitää laittaa järjestykseen," sanoin äsken isälle no, hän suuttui silmittömästi ja meni kotoa pois. Menisi nyt edes puita ostamaan hankkisi ne kotiin mutta äläs nyt muuta! Kyllä se silloin ei tule, kun tarvis olisi.
Taloudenhoitaja kertoi nyt, että hänen aikomuksensa oli suljetuilla vaunuilla lähteä Turkuun. Samaan aikaan taikka vähäistä ennen tätä matkaa olisi Elvira suljettava yksinäiseen kammioon.
Päivän Sana
Muut Etsivät