Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Elvira silmäili häntä puoleksi moittien ja vastasi: "Te ette voi tehdä mitään hyväkseni, olenhan jo kerran ennen sanonut sen teille, ja kerron sen vielä kerran vakaasti! Asia on nyt hyvällä kannalla, ja parasta, että se sillä pysyykin, ett'ette ko'e sekaantua seikkoihin, jotka ovat senlaatuisia, ett'ei teillä ole mitään oikeutta pyrkiä sekaantumaan niihin."
Kanssapuheissaan osoitti hän jonkunmoista varovaisuutta, eikä kiivastunut kuten muinoin, kun Elvira jäätävällä kylmyydellä otti vastaan nämät hänen epäiltävät mieltymyksensä ja uskollisuutensa osoitukset. Vapauttansa käytti Elvira käydäksensä joka päivä köyhäin alustalaistensa asunnoissa, joissa hän viipyi pitkät ajat. Kaikille toi hän lohdutusta ja apua.
Elviran oli hän tavannut kalpeana ja kärsivänä, mutta hänelle ei ollut onnistunut saada selville tämän sisällistä mielentilaa eikä suhdetta parooniin. Häntä itseänsä kohtaan oli Elvira kartteleva ja näytti selvästi, että mieluimmin olisi tahtonut välttää puhelua niistä aineista, joista hän halusi saada selitystä.
Näinä loma-aikoina oli hän usein vieraana kenraalin perheessä ja sai niin omin silmin nähdä ja huomata kuinka Elvira vuosi vuodelta elpyi ja vaurastui, ei ainoastansa ulkonaisesti ruumiillisessa, vaan myöskin sisällisesti henkisessä suhteessa, kuinka hän kauniista herttaisesta lapsesta kasvoi nuoreksi ihanaksi neideksi.
Mutta kun hän siitä huolimatta otti puheeksi nämät aineet, antoi Elvira kierteleviä vastauksia, ja lopuksi oli hän lausunut melkein katkerasti: "On nimen-omainen tahtoni, kapteeni Stålsköld, ett'ette ensinkään koeta sekaantua minun arviosuhteisini, sillä siten ette saa tehdyksi mitään hyödykseni, vaan päinvastoin.
Hän pyysi apuani ja yksin voimin onnistui meidän pian saada Elvira tuntoihinsa. "Elvira raukka!" huokasi everstiluutnantti. Heidän puhelunsa keskeytti silloin kummallisesti värisevä ääni, joka käänsi heidän huomionsa puoleensa. He kääntyivät syrjään nähdäksensä mistä tuo outo ääni tuli. Mitä näkivät he? He näkivät Pekan syöksevän siihen paikkaan, jossa seisoivat.
Muuten sinun tulee pitää perheellistä kunniaamme edes niin paljon muistossasi, ett'et kumminkaan häissämme pane toimeen julkista pahennusta!" Näillä sanoilla jätti paroni nuoren itkevän vaimonsa. "Voi Kustaa! Kustaa! Mihinkä kauheaan onnettomuuteen sinä syöksit minun!" huudahti Elvira epätoivon vallassa yksin jäätyänsä.
Pikku Elvira itki monta katkeraa kyyneltä, kun Kustaan täytyi lähteä Upsalaan opintoja harjoittamaan. Tämä lapsuudessa solmittu ystävyyden liitto muuttui sitte vuosi vuodelta yhä vahvemmaksi, kun Kustaa lupa-aikoina asusteli Tukholmassa kenraalin luona. Nuoresta Stålsköld'istä tuli vähitellen kenraalin tyttären unelmien ritari.
Tätäkö haromaa kuuraamaan, perujako raapimaan tahi mikä työ ensiksi määrätään? ELVIRA. Ei ole peruja nyt kotona. Saitko Kuivalaiskalta sokeri-lainaa? Antoihan tuo kahdeksan palaa, juuri ja happamesti väänsi suutansa, niinkuin olisi saanut karpaloita poskeensa. Hienosti se olla pitää, vaikka tuohon paikkaan haletkoon! hän sanoi. Joko taas kävit lainaamassa? Olenhan sanonut: ei saa mennä!
Joudu nyt kiireesti pesemään ruokasalin laattiata; meille tulee nyt jouluvieraita ja kaikki paikat pitää siksi olla puhtaat, muista se. HESSU. Yhtä puhtaat kun ruoka-aitta ja puuliiterikin jo ovat ELVIRA. Anna niiden olla, ethän sinä niitä ennenkään ole täyteen ahdannut. Kyllä niistä muut huolen pitää. Mene vaan pesemään ruokasalin laattiata. Heti vaan, niin kun tuulessa kuiva nahka!
Päivän Sana
Muut Etsivät