Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Rouva pestasi itselleen seuraavaksi vuodeksi kaksi piikaa, ja Elsan haki eräs toisen maisterin rouva itselleen toiseksi piiaksi. Niin muutti Elsa taas uuteen paikkaan. Nyt tuli hänelle palveluskumppaniksi iso ihminen, mutta ankara, kiukulla täytetty pohjalainen. Hänellä oli aina kirous toisessa suupielessä, ja joka toisessa sanassa.
Hän painoi uudelleen poskensa äidin vaatteisiin ja ääneensä rukoili Jumalalta anteeksi, että oli ollut semmoinen. Ja kun äiti vihdoin tuli, ikkunan ohi astui, valtasi Elsan ahdistava ilon puuska, niin että hän huudahtaen syöksyi äitiään vastaan kadulle ja tarttui äitiä vyötäryksiin. »Hohoi», huokasi äiti istahtaessaan tuolille raukeana. »Niin olen kuin lankavyyhti.
Mutta Inka Pieta tuli ja leuhautti Elsan ja Hilmanki pois akkunasta. "Niistähän on vastus", äsähteli Inka Pieta. "Vaivasella heitä on." "Sittenhän minä vaivanen olisin, jos ei minulla lapsia olis", sanoi äiti totisena. "Mutta kuin lentävät joka paikkaan, ettei säily muu kuin, joka huutaa", mutisi Inka Pieta vähän noloissaan.
Se oli niin kaunista, että he kerran itkivätkin luettuaan yhdessä kirjeen. Mari sääli Elsa raukkaa, joka ei ollut niin onnellinen kuin hän. Hän koetti sen vuoksi hyvittää Elsaa, vakuuttamalla hänelle aina uudelleen, että Tuira on mielistynyt Elsaan. Mielenhyviksi se Elsalle oli, vaan puuttui paljon Elsan onnen ollakseen Marin onnen veroinen heidän kummankin mielestä.
Pentti Esanpojan vetoomiset kapteeniin olivat usein sitä laatua, että tämä mieluisimmin olisi sallinut niiden olevan tekemättä, sillä hänen oli vaikea löytää vastausta, jolla ei närkästyttäisi kumpaakaan puoluetta, vaan tekisi molempain niin Elsan kuin hänen enonsakin mieliksi.
Kun se oli syönyt tarpeeksi, lensi se pois; mutta puolipäivän aikaan näkyi se taasen. Vähäinen varpunen, kun joka päivä löysi leipää ja sokeria häkissä, tuli sinne joka kerta kun nälkä oli, mutta lensi sitten pois, iloitakseen vapaudestaan. Elsan tyytyväisyys palasi nyt vallan täydellisesti.
Nyt käännyttiin kotiportista. Tässä se oli. Suuri kivi oli portin pielessä ja hirsiläjä aitaa vasten. Portaan vieressä oli vesikelkka, vain eri saavi oli kuin ennen. Porstuaan oli tehty uusi akkuna. Mutta tämä se oli kuitenki Elsan koti, sillä setä pysäytti hevosen portaitten eteen ja kantoi hänet sisään.
Ukko Raskinen löydyttihen myös ja tarjosihen kohta vahvasti puhaltamaan torvea. Eräs toinen sanoi: "Ei, anna olla, ei se mitään auta; äite Pentinpoika on antanut varastaa pois lapsen, vaatiaksensa Martinaa ylönantamaan Uotin. Kärme hän on tänäin kihlannut Uotin Myllärin Elsan kanssa, sen kuulin äsken eräältä, myllytalosta tulleelta rengiltä." "Turhia!" lausui Martina, "minä en usko sitä.
Matti tuli hyvin alakuloiseksi ja mietiskeli tovin aikaa: "En minä kesken aikaa muuta, käyn minä oppini päähän asti, kun paikka sentään on hyvä. Mutta kun opista pääsen, sitten minä muutan ammattia jonkinlaiseksi muuksi, sillä juoppona suutarin sällinä en olla tahdo." Elsan silmät kiilsivät ja mummon kasvot kirkastuivat. "
Nikkilä ujosteli tuota katsetta, hän luuli, että se voi nähdä hänen mustaan mieleensä. Aivan hän odotti, että Elsa nytkin pudistaa hänelle sormea niinkuin usein hänen yrmynä ollessaan ja sanoo: »Voi voi Nikkilä, kun teillä on musta sydän.» Elsan katse pysyi yhä kiinnitettynä häneen ja se tuntui aina vain tuomitsevammalta. Hän alkoi vihdoin pyyntöä uudistamatta lukea.
Päivän Sana
Muut Etsivät