United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Etkö muista, siinähän se on tuon ison koivun juurella." Silloin Elsan muisti virkosi. Haudankaivajakin nousi ylös ja tuli paikkaa tarkemmin näyttämään, ja hauta olikin korkeammalla muuta maata niin, että siihen vähällä vaivalla tuli sievä penger.
»Noin hyvästä kankaasta kannattaa maksaa», oli Jäntin emäntä sanonut ja luvannut työtä niin paljon kuin Viion leski ehti tehdä. »Nyt minä voin ansaita niin paljon, että saat kulkea vielä koulussa tämän vuoden», sanoi äiti hyväillen Elsaa. Hyvähän sekin oli Elsan mielestä, vaan se, mitä hän niin kiihkeästi oli toivonut, jäi saavuttamatta, ja se mieltä alensi.
Olle vei heidät kahteen kauniisen, uusilla huonekaluilla varustettuun kamariin. Sitte lähestyi hän kolmatta ja ottaen kiinni Elsan kädestä, sanoi hän pehmeällä äänellä: Pitääkö Elsa tästä vähäisestä kodista? Niin Olle, täällä sinun on hyvä olla. Ei minun, vaan sinun. Tämä on se morsiuslahja jonka minä sinulle annan. Ota se muistoksi Ollelta.
Muistan sinua erityisesti semmoisena kuin olit retkellämme Korkeasaarelle. Muistatko sitä itse?» »Muistan toki, se oli todella ihana ilta.» »Muistatko Elsan puhetta?» »Kyllä muistan.» »Siinä oli paljon sisällystä.» »Niin oli.
Siitä oli kaikilla puuhaa ja lapsilla paljon puhelemista, sitä enemmän kuta lähemmäs tuli ja sitä kiihkeämmin sitä odotettiin. Elsan piti jo ennen aattopäivää käydä ostamassa riisryynit, aivan kuin olisi pelännyt, että joulu muuten ehtii mennä ohi. Sitten olikin turvallisempi odottaa ja tuntui omituisen hauskalle.
Luultavasti oli Elsalla ja hänen sulhasellansa tieto siitä rikoksesta, jonka Kanniaisen Juho oli setänsä kuolema-hetkellä tehnyt, ja tuo tieto lienee heille kulkenut setä-Juhon lesken kautta, joka niinkuin jo tiedämme usein seurusteli Elsan vanhempien kanssa.
Hän meni kyökin läpi ruokasaliin, jättäen Elsan kyökkiin, jossa Liina itkusta silmät punaisina hellin luona puuhaeli. Kun hän pääsi ruokasaliin, näki hän, kuinka sisar istui isossa salissa selin siihen avoimeen oveen, jossa mamseli seisoi, olipa vielä katsovinaan akkunasta ulos, samalla kuin hänen miehensä sohvalla nojallaan pitkä piippu hampaissa venyi.
Elsan tultua kotia tuntui turvallisemmalle, mutta maata pannessa uusiutui arka mielialansa ahdistaen kuin painajainen. Tuntui synkälle ja pahalle.
Ja minä saan kerran vielä nähdä äitini, Elsan, Theklan ja pikku Greetan, kaikki paitsi yhden, joka, pelkäsin minä, on vielä vankina luostarissa.
Viion leski oli koettanut jouduttaa muuttoaan Nikkilästä ennen tätä tapausta, jotta siten pääsisi se Elsan tiedon sivu tuonnemmaksi. Mutta huoneita ei ollut niin saatavissa, jotta muuttoaika oli siirtynyt huomiseen päivään. Elsa loi heti kysyvän katseen kaikkiin, aavistaen emännän poissaolon tavattomaksi, kun häntä ei näkynyt ja näin paljon oli väkeä.