Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Skule kuningas ratsastaa valkoisella sotahevosellaan, paljastettu kalpa kädessä. Pietari käy hänen rinnallansa pitäen hevoista ohjista, vasemmassa kädessä korkealle kohotettuna ristiinnaulitun kuva. SKULE KUNINGAS. Lyökää kaikki maahan! Elkää säästäkö ketään! Uusi kuninkaan-alku on ilmestynyt Norjassa! BIRKEBEINIT. Uusi kuninkaan-alku, sanoo hän!
Hyvästi, herra Hurmerinta. HURMERINTA. Joko te lähdette? Elkää toki vielä! NEITI SALMELA. Tuskin täällä kuitenkaan tulee enää muuta kuin tanssia. HURMERINTA. Mutta istukaa nyt toki hetkiseksi, minä pyydän. Tuskin olemme kahta sanaa saaneet vaihtaa. Minä lähden sitten teitä saattamaan, saanko luvan? NEITI SALMELA. Teillä on velvollisuuksia.
"No, elkää te isä aina puhuko tuolla tavalla!" pääsi jo Petteriltä. Ukko ei ollut tietääkseenkään ja ilmotti: "Ka eipä tässä ole ketään syrjäisiä kuulemassa... Vaikka tässä nyt oman joukon keskuudessa mitä puhuu!" Ja rauhassa ryhtyikin hän piippuansa täyttämään ja jatkoi samaan tapaan.
"Elkää sitä peljätkö, isä", sanoin iloisesti, "olen voimakas ja ahkera; vaan jos niinkin tapahtuisi, ei palvelijan sovi vaatia parempaa kuin Mestarinsa, vai kuinka?
HUOTARI. Samako morsian niillä? KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet! OTERMA. Sinä valehtelet! HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan! TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota. Sinä saat. Ota sinä. HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään. Kaikellaisia kukkia kasvaa, vaan sinisiä vähä. En ole saanut kaualle aikaa kultani silmiä nähä.
Te menette pois ja millä minä maksan teidän hyvyytenne, kun te olette ollut minulle kuin oma äitini. Elkää lähtekö vielä pois. He itkivät yhdessä, niinkuin silloin pienenä, jolloin Viija rukoili, ettei täti häntä heittäisi, eikä antaisi myydä muille.
HOOKON. Elkää soimatko taivasta, piispa! Te olette paljon vihannut! NIKOLAUS PIISPA. Niin, minä olen paljon vihannut; vihannut joka päätä tässä maassa, joka on kohonnut joukon ylitse. Mutta minä vihasin sentähden, ett'en voinut rakastaa. Ihania naisia, oi, minä voisin nielaista heitä vieläkin säkenöivin silmin!
Miksi puhutte puutteestamme, miksi säälitte meitä, ettekä auta meitä? Jättäkää meidät rauhaan, antakaa meidän olla pimeyden ja unhon varjoissa, elkää pilkatko meitä, juuri ilojuhlissanne vetäen esille meidän laihat, kuihtuneet kasvot.
Kumpaakin tyttöä näytti hyvin miellyttävän, mitä herrat heille sanoivat; kuitenkin nähtiin välistä, kuinka milloin yksi, milloin toinen heistä heitti silmäyksensä sinne, missä luutnantti seisoi. Mutta nyt tuli morsian toisten tyttöjen luokse, ja kun hän ei luullut heidän olevan tarpeeksi iloisia, sanoi hän heille seuraavat kehoitussanat: "Elkää surko, te tytöt!
Olkaa niin hyvä, tyttöseni! sanoi Lisaveta Ivanovna, punehtuen hänen huomautuksestaan; vast'edes elkää tuoko kirjeitä minulle. Ja sille, joka teidät lähetti, sanokaa, että hän hävetköön... Mutta Herman ei herjennyt. Lisaveta Ivanovna sai häneltä kirjeitä joka päivä, milloin mitenkin. Nyt ne eivät enää olleet käännetyt saksasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät