Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Ja teillä on syytä, en ymmärrä mikä minuun on tullut tällä hetkellä en koskaan ole tuntenut itseäni niin typeräksi, minä tosiaankin häpeän itseäni. KERTTU. Ooh, elkää siitä niin kovin tuskitelko. Teiltä puuttuu vähän tottumusta, siinä kaikki. VALTER. Tahtoisin esiintyä teille edullisessa valossa, ja nyt kuitenkin käyttäännyn kuin maanmoukka.
Voi, elkää riidelkö! MIKKO. Ratkaise, kummalleko meistä tahdot kuulua? JOHANNES. Sen hän jo on tehnyt. Mene kirkkoon huomenna, niin saat kuulla. MIKKO. Seuraukset tiedät. Ratkaise! ANNA LIISA. Hyvä Jumala! JOHANNES. Voithan sen hänelle sanoa, koska hän välttämättä niin tahtoo. ANNA LIISA. Elkää kiusatko minua. Jättäkää minut rauhaan. JOHANNES. Oma syysi.
Sentä ei soita kanteleni, ei iloitse ensinkänä, soitto ei soita suosioksi, laske ei laatuista iloa, kun on huolista kuvattu, muretusta muovaeltu. Kanteletar. Elkää ouostuko. Otettiin minusta outo, varsin virhi viskattihin minun lapsen lauluistani, pienen pilpatuksistani, minun liioin laulavani, pahasti pajattavani.
Hän rakastaa meitä aina. En tiedä miksi teille näin on käynyt, vaan elkää koskaan uskoko Jumalan unhottaneen ketään meistä." Vaimo pudisti murheellisena päätään, vaan ei virkkanut mitään. Margery vaipui taas uneen ja makasi siten, milloin nukkuen, milloin valvoen aamuun asti.
Mutta Koponenkaan, joka aina oli ilkkunut monikeinollisuudestaan, ei tätä nykyä ainoatakaan sopivaa neuvoa keksinyt. Jurri taas ei ajattelemaankaan kyennyt. Vihdoin lausui toinen metsästäjä. "Nytpä tiedän... Tässä ei muuta keinoa; minä annan sudelle lyijymarjan, niin on asia päätteessä; niin on mun tapani. Elkää peljätkö miehet.
Jos voisin laulaa kuin lintu laulaa, tai lailla honkien huojuvain kun metsän äänillä puhua voisin, kun purona pulppuisin, käkenä soisin, niin näinpä, näinpä sois laulu hiihtäjän ladulta ain: »Oi, elkää ihmiset ilotella, jos orpo tiellänne lankeaa, ei ole orvolla äidin kättä, vaan yksin hoippuen, ystävättä, hän etsii, eksyy ja yksin syynsä hän sovittaa!»
Oh! elkää peljätkö mitään, rouva sanoi nuori nainen, liittäen kätensä yhteen ja itkien hänkin kuningattaren tuskaa; minä olen Teidän Majesteettinne ruumis ja sielu, ja vaikka olenkin niin kaukana Teistä ja vaikka asemani onkin niin alhainen, luulen kumminkin löytäneeni keinon Teidän Majesteettinne auttamiseksi pulasta. Te! oi taivas! te! huudahti kuningatar; mutta katsokaa minua kasvoihin!
PASTORI. Ilman verukkeita jäätkö tänne ja rupeatko auttamaan minua »Aamuruskon» toimituksessa? JUSSI. Elkää sitä vaatiko, pappa. Huomaattehan jo itsekin, kuinka erilainen meidän kantamme on. Tuskin voisimme ymmärtää toisiamme, saatikka sitten tulla yksimielisyyteen. PASTORI. Loruja! Kaikki, mitä olen puhunut, on niin päivän selvää, että sen lapsikin ymmärtää.
Miksi ovat niin hiljaa? Onko hän jo ? Miksi ovat niin hiljaa? Jos hän kuolee, olen murhaaja, lapseni murhaaja. He eivät päästä minua sisään. Minä menen kuitenkin. Elkää, pappa, hän pyörtyisi uudelleen, jos näkisi teidät. PASTORI. Onko hän siis tointumaan päin? HANNA. On. PASTORI. Jumalalle kiitos olkoon. Minä tahdon häntä nähdä. HANNA. Ei nyt, pappa, sitten toisen kerran.
Jo ensi iltana hän alkoi pyytää, ettei heitettäisi yksinään, ja yöllä, kun sattui menemään unenhorroksiin, hän vavahti ja alkoi hourailla, että "elkää heittäkö minua nurin niskoin järveen... Pekka, Pekka, joudu auttamaan; musta piru on pohjassa, joka ottaa kiinni."
Päivän Sana
Muut Etsivät