United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedättekö, mitä minä sanoisin teille, jos olisin teidän äitinne? Kyllä, että te olette yksinkertainen vanha mummo, joka ette yhtään ymmärrä romantillisuutta... *Mummo*. Eipäs, vaan minä sanoisin: kas niin, pian takaisin kotiinne, ja sitte kouluun, te laiskat, tyhmät lapset!
Ne olisivat mieluummin alistuneet vaikka mihin kohtaloon, siihen paikkaan vaikka kuolleet, ennenkuin liikkuneet, niin täydellisesti ne lapsen mielessään tottelivat metsän kanalintujen kirjottamatonta lakia. Tämä kuuliaisuus sai palkkansa. Ne olivat sen kautta näkymättömät metsän kaikelle kansalle, sekä ystäville että vihollisille. Mutta eipäs petetty Mirandan silmää.
No pitääkö ne nyt tulla niin hyviä, jotta ei niistä keitetty huttukaan pohjaan pala? No pitää kyllä!... Pitää kyllä!... Mikäs se se on?... Se joka on Sirkan kädessä. Nuoraa. Eipäs... Nuorapas on. Köysipäs on. Ei saa vetää. Tätäkö nuoraa? Ei saa ... ei saa ... ei saa. No ei... tahi minä huudan... Minä huudan. Hi-hi-hi-hi-hi-hi! Nuoraako te leikitte? Voi!... Junnus! Mokomakin!... Kun nuorittaa! Ka!
Kas tässä, Kuhna, tässä on Alina neidin lankoja. Mies katsahti Henrikiin ja Uunoon. Päivää, sanoi hän pitkään, totisena. Enempää hän ei puhunut, vaan kääntyi asioissa isännän puoleen. Kun hän oli mennyt, sanoi nimismies: Tämä sama vouti rakenteli kaksi vuotta rattaita Alinalle. Niiden piti tulla maailman parhaat. Mutta eipäs saanut valmiiksi ennenkuin neiti vietiin.
Kaikki ymmärsivät sen lähtöhommaksi ja kohta nähtiinkin valkea purtilon näköinen venhe rientävän Jänislahden perään päin, jonka perässä rovasti itse selkäkenossa viiletti ja nuorimmat lapset iloissaan hälisivät rovastinnan kanssa. Ja kun eivät Ailin pelastumisen ilosta osanneet muutakaan sanoa niin hokivat: "Eipäs Aili hukkunut, vaikka mamma luuli. Näimmehän me, että Aili liikkui järvessä.
MATLENA. Elä keskeytä, anna Topran kertoa. TOPRA-HEIKKI. Insinyöri työntää laatikkonsa kiinni taas. »Nooh?» ilkuin minä, »eipäs siellä tainnut revolveria ollakaan». MIKKO. Ja me kaikki nauramaan siellä takana, täyttä suuta. TOPRA-HEIKKI. Mutta sitten, se peeveli, viskasi ikkunan auki ja alkoi huutaa kadulle: »Poliis, poliis!» »Nyt herkiä hyvällä», minä varoitin. Vaan ei pahuus totellut.
Mutta siinä sitä juttua jauhettiinkin, kun aina vaan tahtoi tulla se. Ja tuosta murteesta se on toinen vastus kirjoittaessa, vaikka kirjoja lukiessa näkee, mitenkä muut ovat kirjoittaneet sen ja sen sanan. Mutta eipäs vaan vähällä muista mitenkä sen pitäisi olla, kun itse rupeaa kirjoittamaan.
Se ei kumminkaan onnistunut toisille, ja Saku oli nyt joukon sankari. Hän kehasi uskaltavansa tehdä vaikka mitä. Silloin väitti Otto: Eipäs vaikka mitä! Tuosta luukustakaan et uskaltaisi hypätä alas, väitti Vesakin jo nyt, mutta silloin Saku yltyi ja sanoi: Jos tuosta mätettäisi ensin sinne alle oikein iso läjä heiniä, niin uskaltaisin, vaikka henki menisi!
»Eikös se pian poikisi Heluna?» kysyi Viion leski, kun jonkun aikaa olivat olleet ääneti. »No jouluksi.» »Eipäs kauan olisi enää.» »Eihän sitä olisi. Sentähden sitä sääli oli menettää vaan kun ei mitenkään sovi pitää.
Vieläkö muistat renki-Mikkoa? PIRKKO. Muistanhan minä. Sinä sitä opetit minua ensin hevosen selässä ajamaan. MIKKO. Eipäs ole Pirkko unohtanut. No, ja mitäs tänne muuta kuuluu? KORTESUO. Eipä kuulukaan. MIKKO. Johanneksen naama on yhtä sileä kuin ennenkin. Eikö sinulle ala vielä edes partaa kasvaa? JOHANNES. Miksei kasva, jos kasvatetaan.