Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Sitä en olisi uskonut sellaisen äidin tyttärestä, mutta ketäpäs se paha säästänee." "Ei ketään, ei ketään", vakuutteli muori. "Ei se näy säästävän, vaikka pitäisihän sen Riitan jo äidistäänkin vihollisen vehkeet nähdä, mut eipäs näe. Sanokaa minun sanoneeni, että ei siitä vielä lopuksi Riitallekaan kunnian kukko laula, kun niin imelästi Kallen kujeille nauraa.
Eräs ostaja Helsingistä oli tehnyt korkeimman tarjouksen. Mutta Arnold ei tahtonut vielä kaupasta lopullisesti päättää. Kyllä minä lähetän sitte miehen Helsinkiin kauppaa päättämään, jos kerran kauppaan suostun. Ja niin se jäi päättämättä. Ja näytti kuin Arnold olisi unohtanut koko jutun. Mutta eipäs. Joulukuu oli käsissä. Lumi peitti maan pinnan ainakin kyynärän paksuudelta.
Sen ma elävästi muistan, Saukko kuin mun nähtyänsä laukas levein suin: »No, eipäs kummempata, Poutun poika!» Niin me vielä pari sanaa vaihdettiin ja käytiin asiaan.
Ai, ai, ai, kalua. Tulis, tiipelis, taapelis, tom, tom, tom! Tulis, tiipelis, taapelis, tom! Eikös vaan se ole Virveli, joka loilottelee täällä? VIRVELI. Pernales Olkkoseen tuota Kaisa muoria! Eipäs teitä ole näkynyt liikkeellä herran hepusiin hetkiin. Kas, kun pääsee noin vaan omin neuvoin juoksentelemaan. KAISA. Vaivaista pääsemistä! Hoh, hoh! Hyvää päivää sentään, Virveli vaari!
Niinkuin Bomin komesrootikin lupasi juuri kuolinhetkellään monta tuhatta markkaa tohtorille, jos tämä voisi pelastaa hänet, ja Jumalalle lupasi, että hän jakaa tavaransa köyhille ja kirkolle. Ei auttanut, kuolema tuli ja nipisti miehen. Mutta eipäs tule toisille, jotka odottavat sitä kuin pelastustaan. Seisoksii vuoteen ääressä, vaan ei ota.
"Ohoo, eipäs ollenkaan", vastasi tohtori, "taitava insinööri voi pakoittaa luonnonlait tahtonsa mukaan, ja samaten voi lujatahtoinen ihminenkin tehdä intohimoilleen. Jos minä johdonmukaisesti vien voiton jokaisesta tunteen purkauksesta, niin vihdoin saan sen kulumaan kokonaan."
Hän oli sormet harallaan tavoitellut isän partaa, ja viimein onnistunut saamaan siitä kiinni. John hymyili ja painoi sormellaan hänen poskeaan. »Vai revit sinä isän partaa. Etkö päästä irti.» Hän eroitti hiljaa pienet nyrkit kasvoistaan ja vetääntyi kauvemmaksi. Helmi läähätti suu seljällään ja huhtoi molemmin käsin, mutta eipäs ylettänytkään enää tuohon mustaan, joka häilyi hänen edessään.
Osaisi kai se itkettää ja saisi kai se herätyksiäkin aikaan yhtä hyvin kuin se opettajattaren Kaarssonnikin, jos tahtoisi... Säätyyn katsomatta se kyllä on yhtä ystävällinen ja alhainen kaikille. Vaan eipäs ole vielä milloinkaan astunut jalallaan Korsun puolelle. Kyllä pysähtyy ja tervehtii ja haastaa heillekin, kun tapaa, mutta ei mene milloinkaan vieraaksi, vaikka kuinka kärttäkööt.
Mutta minäkin tarkoitan parastasi ja omaa parastani ... Hetvi! Minun on kovin vaikea elää. Et usko, Taneli, kuinka mielelläni minä kuolisin! Mitä joutavia, Hetvi! Elää me tahdomme, iloisesti elää. Mutta kuule nyt, Taneli, jättäkäämme tämä asia toistaiseksi... Jos vaan isäni... Eipäs jätetä toistaiseksi, karjasi herastuomari Tanelin takana.
"Kesäkuu menemäs, Lemmenkukka toivomas, mutta tietämäs aivan hyvin että Indianit nukkumas; odottamas isää. Sotilaat syömäs, juomas, nukkumas aina kun ei taistele tai ole sotajälellä; silloin eipäs milloinkaan nukku, syö, juo ei koskaan olemas väsyksissä. Sotilaat nukkumas nyt." "Suokoon Jumala että niin olisi, mutta menkää, Kesäkuu kulta, ylös ja katsokaa tarkkaan ympärillenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät