Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Eloisa, hilpeä tunnelma hulmahti jälleen valloilleen, nyt vielä entistään ehompana, ikäänkuin tahtoen korvata sen mitä tässä suhteessa oli menetetty. Huvi- ja tanssikaudesta näytti senvuoksi tulevan erinomaisen loistava ja se alkoikin tänä vuonna tavallista aikaisemmin. Mikä tämän harvinaisen juhlan aiheutti, siitä kertoo oma pikku tarinansa.
Kyllä ensimmäinen kevätaurinko lämpimillä säteillään sulatti lumipeitteen sen päältä, sen viheriät lehdet olivat talvenkin alla säilyttäneet kauniin karvansa ja varsi oli murtumatta kannattanut paksua lumiharsoa, jonka talven haltijatar laski kuni lämpimän villan suojelemaan kaikkea, mikä oli säilytettävä elämään halki kylmien kuukausien, kovien säitten, sitten entistään ehompana ilmoille yletäkseen, kun kerran kylmyys on ohitie ja kesä saapuu.
Koivu täss' on kovan nähdä, saanut, Toinen kova näkemättä vielä: Nyt se silvotahan polttopuuksi, Mutta sitten taasen tuhastansa Nousee taajapäinen nurmen nukka, Niin myös tomustansa ihmishenki Nousee ehompana entistänsä".
Tulkaa, herra kreivi, sanoi herttua, hienosti pistelevällä äänellä; vakuutan, ettei teillä ole pienintäkään vaaraa, sillä hirviö, jota nyt käymme voittamaan, on hajustettu kuin hovimies, lihava kuin kapusiinimunkki, makea kuin Taalain tyttö ja hyvästi paistettu kuin kunnon sotamies. Allons. Kungsörin keittiöt ja ruokasalit esiintyivät tänä päivänä ehompana entistään.
"Mut' ei hädäst' itku päästä," Niin hän miettii vihdoinkin; "Itse auttaa itsens hä'ästä, Se lie keino viisahin." Aika riensi. Riemahdellen Piti Verends pitojaan. Vieraista yks ilkkuellen Silloin alkoi kertomaan: "Hyöty suuri rovioista Olevan ei näytäkään: Peippola nous' raunioista Ehompana entistään." Hovistansa vielä kerran Verends herra ratsastaa. Tulta iski silmä herran, Tulta orhi korskuaa.
Vainaa jos ois vielä oppaanani, Olis alukseni murtumatta, Taivaan toivo vielä rinnassani, Tunto puhtaampana, hellempänä; Nyt on toisin: kylmä hauta, uskon, Ainoa on osa kuolevaisten. Eipä laula, kuten onnekkaille, Toivon lintu joskus nousevani Vielä ehompana entistänsä; Eihän laula synkän aaveen vainen Joikuu tuntohoni tuonen joutsen.
Mikä meissä koetuksen kestää, se on eloon jäävä, ja vaikka se vielä haudattaisiinkin, on se uudelleen ylösnouseva elämään entistänsä ehompana ja puhtaampana. Jos tietäisit ja kai sen tiedätkin, kai sama tunne hallitsee jokaisen suomalaisen sydämessä miltä tuntuu nyt ajatella työtä kotona. Olemme tähän asti eläneet kuin lapset, jotka vanhempain terveinä ollessa hoitavat kukin omia harrastuksiansa.
Sen tunsivat nuo vanhat, sokeat katoliset muistot, tunsivat sen vaistomaisesti taaskin sillä kansa on lapsi, se ei mietiskele, se vain tuntee, ja se toimii ja siitä saivat ne voimaa kohottamaan viimeisen hurjan rovionsa taikauskoa vastaan. Ja taikausko oli fenix-lintu, se nousi uutena ja entistään ehompana jokaisen polttorovion tuhkasta.
Ei Elsa jaksanut sitä sulattaa. Hän jäi kuin jäikin itkemään ja säälimään ja itkustaan selkeni toivomaan ja uskomaan, että Aappo rakastaa vielä Maria ja ottaa hänet omakseen. Ja Elsa uskoi tämän valeen tapahtuvan, kun Aappo kuului joutuvan pian papiksi. Ja niin usein kuin Mari hävitti surullisilla kertomuksillaan tämän Elsan toivon, rakensi hän sen uudelleen ja entistä ehompana.
"Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sisälle sukukuntasi suloksi, koko heimon hempeäksi: kulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat, ehompana entistäsi, parempana muinaistasi." Sen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa. Ei tytär totellut tuota, ei kuullut emon sanoja; meni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät