Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
«Siinä tapauksessa, Eeva, täytyy minun kieltää! Minua pahoittaa enemmän kuin voin selittääkään, että minun täytyy kieltää teiltä jotakin tässä maailmassa. Mutta tässä asiassa en tahdo tahrata kättäni, en tahdo tulla onnettomuutenne välikappaleeksi. Hyvästi!» «Seisahtukaa! Viipykää! Kuunnelkaa minua vielä! Mitä te minun puolestani pelkäätte?» «*Kaikkea!* R *n kaltaisen miehen vallassa.»
EEVA. En, jos pää poikki! TOINEN PIIKA. Tämä asia ei ole aivan selkeä kellekkään. Kyllä par'aikaa joku koiran kuri on tekeillä. ANTTI. Niin minäki luulen, kuin sinäki Kaisu. Vaan kyllä kohta nähdään. Ei vääryys kauan rehentele. Viides kohtaus.
PASANTERSKA. Hyi, missä nyt sikaa tapetaan! PASANTERI. Porsaspa tuo vain kuulostaa olevan. PASANTERSKA. Mutta se raukka huutaa henkensä lähtöä. Hyvästi, täti! RAJALINSKA. Hyvästi, minun päivänpaisteeni, minun kesäni, leivoseni. Jumalan haltuun. EEVA. Hyvästi, setä! JUNKKA. Hyvästi, lapseni, minun reipas tyttöni! EEVA. Kuulkaa, setä, mikä vahinko!
Minä kyllä tiedän olevani semmoinen, ettei kukaan sitä mielellään tekisi. Minähän en ole hyvä enkä iloinen. Mene sinä iloisten seuraan, Eeva, ja ole heidän parissansa. Jätä minut; anna minun olla rauhassa; siinä kaikki mitä pyydän.» Itkien, runneltu ruusu kädessään läksi Eeva pois. Saara oli iltapuolella mennessään kaupungille Petrean kanssa erittäin katkeramielinen.
«Katsoppas tätä ruusua, Leonore! Eikö se ole suloinen? Ihan kuin ihka elävä! Ja katsoppas näitä nauhoja...» «Niin ... niin...» sanoi Leonore alakuloisesti, synkästi katsellen Eevan koristuksia, mutta äkkiä hän sysäsi ne niin kiivaasti luotansa, että ne putosivat lattialle, ja purskahti itkuun. Eeva vallan ällistyi; kirja oli pudonnut hänen kauniille ruusullensa ja musertanut sen.
Hän oli koonnut tavaransa eikä näyttänyt olevan tietävinäänkään Jaakosta. Vihassa päätti Jaakko hänen olevan. Sitten kyökistä Eevakin itkusilmin, toisessa kädessä päätön nukke ja toisessa pää. Jaakko meni heti Eevaa lepyttämään, koettaen selittää, miten nuken saattaa korjata. Ja hän lupasi Eevalle näyttää lahjansa, kutsuen Eevan kamariin. Eeva unohutti surunsa ja ihastui heti laatikkoon.
Te olette kenties oikeassa, vastasi Eeva Rhenfelt, ja mitä veljeenne tulee, niin voivat asiat paljon muuttua neljässätoista vuodessa, jotka ovat kuluneet siitä, kun hänet viimeksi näin.
Ja tuo majuri R *! Minä pelkään häntä, Eeva. Se, että hän sinua rakastaa, on minun mielestäni vallan luonnollista, mutta ... mutta oi, Eeva! Minua pahoittaa, että sinä pidät hänestä niin paljon. Rakas, hyvä Eevani, älä kiinny häneen liiaksi ennenkuin...; mutta tuotanhan tällä sinulle surua enkä sitä tahtoisi. Tule, tule vaan kotiin meidän luoksemme!
EEVA. Tänne, Onnen miehet, tänne! Kaikki Onnen miehet tänne! ENSIM
Mutta kuitenkaan ei kahdenkymmenen vuotiaana olla mestari keinossa itsiään hillitä, ja minä en ollenkaan voinut itsestäni saada pois että, niin paljon kun mahdollista oli, nauttia neiti Eeva W n seurasta ja läsnäolosta. Eräänä iltana, noin kolme viikkoa hänen kotiin palattuaan, näin hänen aivan yksinään menevän alas puistoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät