Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
*Maija*. Ei, sanon minä, ei, ei, ei, viimeiseen asti! Frodea ei saa syödä. Ettekö häpeä, herra kuningas, viedä minun lapsiani syötäväksi? Hovimylläriksi! Niin, niin, mutta hävetköön Dagobert syödä meidän lapsiamme! Kas, tuossa tulee Kaisa muori. No, nyt saamme taas kuulla jonkun hirmuisen uutisen. Oletteko kuulleet suurta ja hirveää uutista?
"Diana!" huudahti herra Claudius sanomattoman kauhistuneella äänellä. Kristina täti syöksi hänen tykönsä ja heittäytyi polvilleen. "Suokaa anteeksi, Claudius, anteeksi!" rukoili hän. kumartaen päänsä melkein mattoon asti. "Dagobert, Charlotte, te armaat, kauan kaivatut lapseni, auttakaa minua rukoilemaan häntä taasen rakastamaan minua entisellä innollaan!" Charlotte huudahti vihasta.
Dagobert ja Charlotte peräytyivät ikkunakomeron läpitunkemattomien uudinten taakse ja isäni katseli sivuisessa huoneessa erästä veistettyä ristiinnaulitun kuvaa. Huone näytti niin muodoin hetkiseksi jääneen tyhjäksi. Syvästi hengittäen meni ruhtinatar kuvan luo; tuokion äänettömyyden perästä viittasi hän herra Claudiusta luoksensa.
Ah, ja ulkona rupesi kurki hyppäämään ja joukko pikkukanoja juoksi pelästyneenä lammikkoa ympäröivän kiviaidan taakse. Dagobert tuli pensaitten väliltä; hän käveli nopeasti ja heilutti keppiänsä ilmassa ja astui suoraan Karolinenlustia kohti... Minä kyykistyin pelästyneenä alas, sillä hän katseli lakkaamatta minun ikkunaani.
"Mutta täänkaltaisten rahojen ostamiseen en voi olla avullinen teidän kourassanne oleva raha on väärä." Dagobert kääntyi pikaisesti. "Kuka tahtoisi ostaa tuon muistorahan?" "Herra von Sassen." "Kuinka, setä, hän sanoo rahan oikeaksi ja sinä oikaset häntä?... Suo anteeksi, mutta sanat tunkeusivat ehdottomasti suustani minä olin epäkohtelias!" lisäsi hän heti puolustaen itseään.
Hän se oli, tuo vierassanainen professori aroni muinaishaudalla, tuo hyvännäköinen mies, kalisema läkkikotelo seljässä. Minä pidin hänestä, kun hän niin hyväntahtoisesti puolusti rakasta aroani, ja tuo melkein lapsellisen lempeä vanhus oli nyt isäni vastustaja sekä sysäsi hänet alas satulasta, kuten Dagobert tänään lausui.
"Oivallista!" kuului ääni kuiskaavan vieressäni. "Aron prinsessa on käyttäytynyt urhoollisesti, nyt olen rauhoitettu salaisuutemme suhteen!" Ja Dagobert kumartui niin tuttavasti puoleeni, että tunsin hänen hengityksensä. Jos joku olisi äkkiä lyönyt minua kavalasti ja kovasti, en olisi voinut kiivastua siitä enemmän kuin tästä kuiskauksesta.
Minähän kannan omaa lastani. *Dagobert*. Hyvää päivää, hyvät ihmiset. Tiedättekö sanoa, asuvatko Mylly Matti ja hänen vaimonsa Maija täällä myllyssä. *Matti*. Kyllä, mutta he eivät ole nyt kotona, he ovat viemässä kuormia metsään. *Dagobert*. Vai niin. Onpa se raskas säkki, jota sinä kannat, isä hyvä. Mitähän siinä lienee. *Matti*. Porsas, rakas herra. Ettekö näe, miten se potkii säkissä?
Charlotte nauroi ja astui säihkyvin silmin nopeasti minun luokseni. "Ah, kuinka viehättävä hän on ylpeä tuo pienokainen!" huudahti hän. Hän kumartui ja silitti hiuksiani valkoisella kädellään, melkein samalla tavoin kuin hyväillään sievää, pientä koiraa. "Mitä sanot kummallisesta uutisesta, Dagobert?" sanoi hän nuorelle herralle.
"Minkäkaltainen naisten ihaileman upsierin peilipöydän täytyy olla, tiedämme ennakolta, eikö niin Dagobert?
Päivän Sana
Muut Etsivät