Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Tämän kasvot karahtivat tulipunaisiksi. Miksi hän noin tuijottaa minuun alinomaa! jupisi Bruno itsekseen, kääntäen katseensa poispäin. Oliko kala elävä vai kuollut? kysyi sanomalehdenlukijan toveri. Elävä se oli, mainitaan tässä, vastasi edellinen.
Poliisipalvelijan sielu! huudahti Bruno ivallisesti; sellaisen olennon voima on vain hänen käsivarressaan, ja kun se enää ei saa lyödä ja kiduttaa, silloin ovat lopussa hänen ruumiinsa ja sielunsa ... hän muistuttaa taittunutta keppiä, jonka puolikkaat halveksien heitetään menemään.
Mutta ... eikö voida otaksua, että hän tehtyään rikoksen epätoivoissaan sitten hukutti itsensä?... Bruno, jos arvellaan siten! Ei, hänen luullaan olleen yksissä tuumin Kronin kanssa, mutta hakeneen surmansa senvuoksi, ettei hän tahtonut joutua saman kohtalon alaiseksi kuin rikostoverinsa.
Jollei hän koskaan tule siihen mielentilaan, että hän voi ymmärtää minua ... eikä siis milloinkaan saa tietää: minkä tähden, minkä tähden! No, mitä merkitystä sillä on, Anna? Mitäkö merkitystä, Bruno!... Rangaistus on kärsimystä, mutta kärsimystä vain puoleksi niin kauan kuin rangaistava ei tiedä, miksi hän kärsii. Se kaikki on mahdollista, mutta...
Sen jälkeen tähtäsi hän ja ampui peräkkäin kaksi laukausta. Sitten hän puhalsi pyssyn piippuihin ja alkoi panostaa uudelleen. Luulenpa nyt osanneeni hänen sydämeensä yhtä hyvin kuin hän kerran osasi minun sydämeeni, virkkoi hän huuliensa välistä, vihasta vavisten; kuuletko, sinä siellä ylhäällä, mitä pidät minun kuudesta kunnon luodistani? Bruno!
En minäkään hylkää sinua! sanoi mustalaisnainen; minut saa ennemmin repiä palasiksi kuin petän sinut, Bruno... Bruno, käsitätkö kuinka rajattomasti olen sinulle kiitollinen, kuinka tavattomasti minä sinua rakastan? Voi, miten minä olen tällä hetkellä onnellinen! riemuitsi mustalainen; jokaisesta sinun sanastasi minulle minä annan tikariniskun sinun vihollisellesi.
Päällepäätteeksi mustalainen oli kuulevinaan tuolin liikkumisesta aiheutunutta kolinaa, jonka jälkeen hän selvästi havaitsi kivalterin aikovan nousta paikaltaan. Nyt katsoi Bruno parhaaksi lähteä luikkimaan tiehensä. Mutta ollakseen herättämättä huomiota hän antoi hattunsa jäädä tiskille, ja alkoi sitten, osoittamatta kuitenkaan mitään kiirettä, hiljalleen lähestyä pelastavaa ovea.
Oh, mitä merkitsee silmänräpäyksen kidutus vuosikausien autuuden rinnalla? virkkoi metsästäjä hieman lempeämmin, nojaten otsansa pyssynpiippua vasten. Anna nousi maasta ja astui muutaman askeleen lähemmäksi. Bruno! kuiskasi hän, koettaen tehdä äänensä mahdollisimman suloiseksi ja sointuvaksi. Voi, miten minä olen saanut kärsiä näinä pitkinä, kauheina vuosina! valitti mies.
Lempo soikoon, veli Stark, sinä kaadoit punssilasisi minun hihalleni! huudahti muuan vieras, jonka pöydän ääreen mustalainen oli istuutunut ja jonka kanssa hän ahkerasti ryyppäsi. Kaadoinko? Suo anteeksi, veli! pyysi Bruno; viinuri, uusi lasi! Nuottaanko vai rysään tyttö oli tarttunut? kysäsi eräs.
Totisesti, ystäväni, olemmepa antaneetkin sen paljon vaivata aivojaan tapausten johdosta niin mökissä kuin palatsissa, myönsi mustalaisnainen, ääneensä nauraen. Ehkä puhelemme liian kovaa, huomautti Bruno; eihän eukko vain liene etuhuoneessa? Samassa hän avasi oven ja katsoi sinne. Ei, olen lähettänyt hänet Julian kanssa kävelemään, koska on niin kaunis ilma, sanoi Anna.
Päivän Sana
Muut Etsivät