Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Sinä hölmö! sanoi mustalaisisä kotiinpalanneelle pojalleen; eihän varastamisesta rangaista, vaan siitä, ettei osaa peittää varkauksiaan ... pane se mieleesi tulevaisuuden varalle, senkin mätämuna! Saatuaan tästä lohdutusta ja luvattuaan parannusta, kiiruhti Bruno Brännerille tervehtimään Anna Jolantaa.
Niin, hänet vietiin sinne puoli tuntia sitten, vastasi Bruno. Minä arvasin sen. Sinä arvasit! Niin, hetki sitten oli poliisimestari luonani ja selitti minulle, että kreivi on mielipuoli... Hän näki paljon vaivaa, se hyvä mies! Ja sinä luonnollisesti uskoit sen? Siitä uskosta en sano mitään pahaa ... mielisairaala on pahempi kuin vankila. Kotona tapahtui hauskasti.
Hovimestari on hienon talon ylin palvelija ja siis sangen kaunis nimitys tavalliselle metsästäjälle. No, eikö saa olla hyppysellinen oikeata Hamburger-Rappea? jatkoi Bruno, pitäen tällä kertaa nuuskarasiaa aivan lähellä tuota koko kaupungissa kuulua nenää.
Hän oli vasta kahdenkymmenen, vastasi mustalainen. Oliko hän sievän puoleinen? Hän oli jokseenkin kaunis, vastasi taas mustalainen hieman varomattomasti. Hitto! Tunsiko herra hänet! En ... olen vain kuullut kerrottavan, virkkoi Bruno äkisti ja kalveten.
Asessori Hagelin luona... Kuinka kauan häntä siellä pidetään, sitä en tiedä, mutta tuskinpa hän sinne jää koko iäkseen. Bruno! Mitä vielä ei ole tapahtunut, sen täytyy tapahtua. Se on totta ... mutta milloin luulet sen voivan käydä mahdolliseksi? Huomenna ... tänään ... heti.
Mutta poliisi onkin sitä enemmän huvitettu teistä... Te olitte harras peluri, herraseni, ja joko te voititte tai hävisitte, te olitte aina yhtä hyvällä tuulella. Bruno Stark oli todellakin ollut ammattipelaaja, ennenkuin hänestä tuli Anna Jolantan sokea välikappale.
Hieno hattu, kallis hattu! huudahti kivalteri sen huomattuaan; mutta ... mutta jos on pakko valita hatun ja pään välillä, ollaan kyllä valmiita jättämään hattu kun vaan saadaan pitää pää. Sanokaa toki, paljonko olen velkaa! huusi Bruno ravintoloitsijalle; kello on jo lyönyt kahdeksan, ja minun täytyy lähteä kotiin.
Minä otan sen tallettaakseni, huusi Bruno; kuinka minä saatoinkin olla niin pikkumainen!... Suo minulle anteeksi rakas, jumaloitu Annani! Ei, minä pidän sen itse!... Sinä olet oikeassa, voisi olla vaarallista pitää sitä aina taskussaan ... minun olisi pitänyt sitä ajatella ... mutta minä en ajattele mitään ... minä olen sokea kaikelle muulle paitsi kostolleni.
Minä en tietysti puolestani voinut rakastaa häntä enkä rakastua häneen, virkkoi Bruno, halveksuvasti hymyillen; kun hän olisi ennemmin tai myöhemmin saanut tietää minun pettäneen häntä, olisi hän itkenyt itsensä kuoliaaksi ... se olisi ollut paljon kiduttavampi kuolema ... taivas soi hänelle helpomman kohtalon.
Hän ei koettanut tehdä sitä salaa; päinvastoin hän kääntyi Brunoon päin, niin että tämä sen näkisi. Miksi panet pullon lompakkoon? kysyi Bruno; siitä aineesta olen jo saanut kylläni ... niin, enemmän kuin kylläni. Minä tiedän sen, vastasi Anna; mutta minä en enää uskalla pitää tätä pulloa säilössäni, ja siksi kätken sen nyt lompakkoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät