Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Hän unohti, että seitsentoistavuotias on arka arvostaan, hän ei ehkä aavistanut, että kreivillinen nuorukainen, joka äsken oli ollut pakotettu puolittain pyytämään anteeksi sopimatonta metsästystään, käytti mielelläänkin tilaisuutta hyväkseen osoittaakseen, että hän oli herra ja toinen vain palvelija. Kreivi Bernhard katseli työmiehiä mielihyvällä.
Siitä päivästä alkaen olemme turhaan häntä etsineet. Sen perästä ei niin vihiäkään hänestä. "Abbati vastasi heille kättänsä ojentaen: " 'Minä olen teidän poikanne, Bernhard. Suokaa anteeksi, että olen teille tuottanut murhetta. Jumala oli minun valinnut itselleen täällä huonetta rakentamaan.
Totta on, että hän on ylpeä, hyvin ylpeä, ja saattaahan olla mahdollista, että minäkin olen yhtä ylpeä kuin hänkin, mutta kun katselen sinua, ja kun muistelen, mitenkä me lapsina olemme leikkineet ja kuinka me olemme toisiamme rakastaneet, ja kuinka minä keskellä hovin loistoa olen ajatellut sinua sydämeni ensimmäisenä, ainoana ja ikuisena lemmittynä, niin silloin minä, Kreeta, unohdan, että sinä vain olet meidän voutimme tytär ja että minä olen kreivi Bernhard Bertelsköld; en ajattele silloin enää, että kerran olen kreivikuntanani perivä kolme kokonaista pitäjää Suomessa, ja kolme kaupunkia Liivinmaalla, sekä saksalaisen ruhtinaan arvonimen äitini jälkeen mitä välitän minä kaikesta tuosta, jos et sinä huoli minusta niinkuin ennen etkä kutsu minua omaksi rakkaaksi Bernhardiksesi niinkuin ennen, ja jos et lupaa olla minun oma pieni tyttöni niinkuin ennenkin ja rakastaa minua niin kauan kuin elät?
Pitääkö minun muuttaa huomenna? kysyi hän, Pitää, eukkoseni, sillä tänä iltana on jo myöhäisenlainen, ja me suomme teille yörauhan, vastasi kreivi Bernhard. Minunko muuttaa! Minunko, joka olen asunut tässä viidettäkymmentä vuotta! puhkesi vanha vaimo sanomaan. Ja minkätähden pitää minun muuttaa? Sentähden, että armollinen herranne niin hyväksi näkee. Hän tarvitsee tätä paikkaa.
Itaruudesta ei kukaan olisi voinut kreivi Bernhard Bertelsköldiä soimata, ei edes taloudellisesta tarkkuudestakaan. Kreivittären sanat sattuivat sentähden arkaan paikkaan. Kreivi astui pari kertaa kiivaasti lattian poikki. Rouvaseni, sanoi hän, minulla on ollut enemmän alusmaita kuin monella ruhtinaalla, ja ne olen kadottanut tällä hetkellä kenties kaikki.
Siksi, että näin sinut vankilan portailla, kun ajoin siitä ohitse isäni vaunuissa, siksi, että rakastin sinua heti sinut nähtyäni ja siksi, etten senjälkeen voinut elää ilman sinua. Ja sinä kysyt, miksi en antanut sinun kuolla? Mutta et ole enää vapaa, Lodoiska. Olet ruhtinas Radzivilille luvattu; jos hän näkisi minut luonasi, tappaisi hän sinut. Bernhard minä rakastan sinua!
Kreivi Bernhard Bertelsköld oli seisonut ikkunassaan ja kuunnellut melua, huulillaan tuo ivallinen itserakas hymyily, joka niin hyvästi kuvasteli hänen luonnettaan.
Mutta joskin kreivi Bernhard kaiken tämän takia oli täydellinen ranskalainen, varsinkin siinä taidossa, joka silloin oli ajan hienon sivistyksen ja seuraelämän kukka, nimittäin keskustelutaidossa, niin oli markiisitar Egmont kuitenkin siinä häntä etevämpi.
"Pyydä hän olemaan tervetullut." Nyt tuli katteinin rouva sisälle. On suuresti mieltä masentavaa astua huoneesen, jossa muutamat henkilöt ovat laskeutuneet aivan mukavasti istuimillensa ja heittävät hätäisiä silmäyksiä tulijaan. Niin tapahtui tässä. Rouva Bernhard sai astua esille, ennenkuin kukaan paitsi luutnantti Hjalmar oli hänen huomaavinansa.
Kuka olette? kysyi herttua Bernhard lyhyesti ja kalseasti. Kustaa Bertel, luutnantti kuninkaallisen majesteetin suomalaisessa ratsuväessä. Mikä on asianne? Nuorukainen punastui eikä virkkanut mitään. Herttua huomasi sen ja katseli häntä tyytymättömän näköisenä. Minä ymmärrän, sanoi hän vihdoin, te olette tavallisuuden mukaan taas tapellut saksalaisten upseerien kanssa naisista.
Päivän Sana
Muut Etsivät