Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Isäni, sanoi kreivi Bernhard, neuvo minulle, kuinka voisin sovittaa kaiken, mitä olen rikkonut. Minusta tuntuu usein siltä kuin ei koko elämäni siihen riittäisi. Mitä merkitsee kaikki katuminen ja kaikki päätökset, ellei niitä työssä ja toimessa toteuta?
Siinä oli hän, tuo Kaarle XI:n hovin kaunein ritari, polvillaan maassa makaavan kupeella ja tämä painoi hänen kätensä levottomasti sykkivää sydäntään vastaan, ja heidän pitkät kiharansa sekaantuivat toisiinsa. Mutta vain hetkeksi. Sanaakaan vastaamatta tarttui kreivi Bernhard kuninkaallista suojattiaan vyötäisiin ja kantoi hänet hevosensa luo.
Heidän kummallakin puolellaan istuivat Bernhard ja Paul Bertelsköld; lähinnä heitä pitäjän kirkkoherra, ja tämän rinnalla Vera, joka oli pyytänyt, että hänet herätettäisiin klo 4 aamulla, mutta joka oli erehdyksestä nukkunut klo 9:ään.
Yhtä suurella raivolla tunkeutui Brahe keskustaa vastaan hautojen yli, sill'aikaa kuin herttua Bernhard välittämättä siitä luodista, joka musersi hänen kätensä, valloitti yhden vihollisten pattereista.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin hänen terävä silmänsä keksi kaksi olentoa liikkuvan puiden välissä; toinen oli Kreeta, hänen tyttärensä, ja hänen vieressään käveli nuori kreivi Bernhard. Hieno hymy ilmaantui voudin huulille. Ei ole hulluinta! mutisi hän. Nuori kotka tahtoo ajoissa valtaansa näyttää; on minulla kuitenkin rihma, joka hänen lentoaan rajoittaa.
Muutamia askelia hänen takanaan ratsasti solakka, mustatukkainen ja mustasilmäinen nuorukainen, joka tuskin oli vielä seitsemäntoista vuotta täyttänyt ja jonka miettivästä ulkomuodosta voi päättää, että hän kernaasti vaipui haaveellisiin unelmiin. Bernhard Bertelsköld sillä se oli hän ei näyttänyt yksinäistä metsätaivalta kulkiessa ympäristöstään suuresti välittävän.
Isä kulta unhottaa, sanoi hän, että kenraali Bertelsköld on kuollut jo neljäkymmentä vuotta sitten ja että tämä on hänen poikansa kreivi Bernhard, joka ei enää ole lapsi hänkään. Kenraali Bertelsköld? kreivi Bernhard? kertasi vanhus koneentapaisesti. Vai niin. En tunne niitä herroja.
"Ei, lapsi kulta, se on ihan turkkilainen sapeli, niin kertoi Bernhard vainaja monta kertaa, tamasko-miekka, joka koetetaan teräväksi hiottuna sillä tavalla, että hiljaa juoksevan veden päällä saa kellua säkillinen villoja, jonka vastassa pidetään sapelin terä. Jos se leikkaa säkin poikki, on se puhdas tamasko-sapeli." "Mutta onko se mahdollista, hyvä mamma?" kysyi Dora; "sitä minä tuskin uskon."
Sotamiehet alkoivat hävetä itseään tuon parrattoman pojan edessä, joka muistutti heille sotilaan velvollisuuksia ja kunniaa. Ajat ovat kehnot, mutisivat jotkut; eihän enää voi tietää ketä uskoo. Isäni on kunnian mies, huudahti kreivi Bernhard uudelleen tulistuen. Hän on luvannut teille, niinkuin on luvannut vihollisellekin, panna toimeen tämän neuvottelun noudattaen mitä ankarinta rehellisyyttä.
Kreivi Bernhard kertoi niin sukkelasti, niin viehättävästi niistä vieraista maista ja ulkomaisista hoveista, joissa hän oli poissaolonsa aikana käynyt, että hänen isänsä oli aivan ihastuksissaan. Paroonitar Louise oli miellyttävämmällä tuulella kuin milloinkaan ennen ja kilpaili veljensä kanssa sukkeluudessa ja viehättäväisyydessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät