Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Sen sijaan kaatui Venäläinen luodista, jonka oli ampunut toinen kahdesta Suomalaisesta jääkäristä, mitkä otolliseen aikaan olivat saapuneet rantaan. Ainoasti muutama heikko ja korahtava hengenveto ja kaikki oli lopussa. Suurimmalla ponnistuksella jaksoi Kyösti nousta ylös.
Kun Lascy palautti joukkonsa Lappeenrannasta, vietiin myös vangit mukana. Siinä oli kirjava joukko miehiä, naisia, lapsia, toiset sairaita, toiset kuolevia, kaikki surun murjomina. Kasakkojen vartioimina näitä onnettomia kuljetettiin Viipurista Sisä-Venäjälle, aluksi kenraali Kranashukin komennossa. Tämä oli reipas, seitsenkymmenvuotias, kookas ukko, lonkkaan sattuneesta luodista onnahtava.
1:N MIES. Mitä sanot mesikämmenestämme, Mannila? MANNILA. Aika karvarulli, kuin keväinen hallava heinäsuova. 2:N MIES. Eipä ollutkaan sen suovan kaataminen juuri lasten leikki. Tapaninpa luodista sai hän viimeisen ja tuntuvimman näpsäyksen. MANNILA. Se miellyttää minua. 1:N MIES. Mutta miksi peitetään sokean silmiä? Häikäisiskö päivänen läpitse kiinteän kaihin?
Minkätähden olisi Kaarle XII kaatunut norjalaisen, Fredrikshaldin valleilta tulleesta luodista? Niin se on, vastasi isoäiti. Yksinkertaisinta asiaa on aina vaikein ymmärtää. Olisihan aivan liian luonnollista, että semmoiseen uskalikkoon kuin Kaarle XII:een, joka seisoo kädet rintavarustuksella vihollisen tulelle alttiina, olisi luoti sattunut niin kuin tavalliseen sotamieheen.
"Luoti on käynyt silmästä sisään ja mennyt aivuihin. Mutta kas, nuo toiset eivät lähdekkään pakoon vaan uivat toverivainajansa ympärillä, juurikuin ei mitään olisi tapahtunut. Herra Robert, nyt saatatte koettaa onneanne, mutta tähdätkää päähän; sillä muuten sarvivalas ei välitä luodista enempää kuin herneestä." Lääkäri ja Robert tähtäsivät ja ampuivat yht'aikaa.
Anjalassa tehdystä salaliitosta upseerien joukossa ks. Anjala. Kustaa kuningas sai surmansa salamurhaajan luodista, joka hänet ampui eräässä hovijuhlassa v. 1792; hän oli synt. 1746. Kustaa IV Aadolf, Ruotsin ja Suomen kuningas 1792-1809, oli itsepäinen, oikullinen ja kummallinen herra.
Muutaman sadan kyynärän päässä tapasivat koirat karhun, joka oli paneutunut makaamaan hangelle tuuhea- ja riippaoksaisen kuusen alle. Hän pääsi vain hitaasti eteenpäin paksussa lumessa ja muutamassa minuutissa ehdin minä kantomatkalle. Luodista, jonka olin edellisenä talvena ottanut ammutusta karhusta, kaatui peto ihka kuolleena hangelle.
Joku teidän ylhäisyytenne metsästäjistä oli onnellisempi kuin minä, joka en uskaltanut ampua, kun teidän korkeutenne itse oli ampumalinjalla. Sano, jatkoi nuori urho, oletko koskaan nähnyt mokoman otuksen kaatuvan näin pienestä luodista? Luulisi sitä herneellä ammutuksi. Ainoastaan norrlantilaiset ja suomalaiset käyttävät niin pienireikäistä pyssyä säästääkseen ruutia ja lyijyä.
Urhoollinen vaanjunkkari otti nopeasti vangeilta pois aseet ja ajoi heidät yhteen laumaan kallioin välissä olevalle tielle, jossa hän antoi pari miestä heitä vartioita. Jälelle jääneiden kuuden kanssa asettui hän jyrkälle vuorenhuipulle, jossa häntä käsivoimalla ei voitu hätyyttää. Niin pian kuin tämä uusi osakunta oli tullut ammuttaviin, harvenivat sen rivit Suomalaisten luodista.
Yhtä suurella raivolla tunkeutui Brahe keskustaa vastaan hautojen yli, sill'aikaa kuin herttua Bernhard välittämättä siitä luodista, joka musersi hänen kätensä, valloitti yhden vihollisten pattereista.
Päivän Sana
Muut Etsivät