Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kohta hirven perässä karkasivat koirat esiin ja heidän kintereillään tuli nuori kreivi Bernhard hevosen selässä, laukaistu pyssy olallaan. Nuorukainen pysähtyi hetkeksi, nähtävästi hiukan hämillään siitä, että hän sopimattomalla ajalla metsästäessään kohtasi tuon ankaran voudin, jota hän, vaikka olikin linnan perillinen ja isäntä, lapsuudestaan pitäen oli tottunut vaistomaisesti pelkäämään.
Niin, alkoi kreivi Bernhard, olkaamme nyt, vaihteen vuoksi, suoria ja vilpittömiä toisiamme kohtaan. Enkähän oikeastaan tiedä, mitä varten näihinkään saakka olen vaivautunut säästämään sinun hienotunteisuuttasi, koska luonto näyttää niin emintimän tavoin antaneen sinulle tätä kykyä.
Urhoollinen herttua Bernhard, joka samoin kuin kuningaskin suosi suomalaisia, pyysi ja sai luvan tehdä liikkeen heidän edukseen. Muutamien suomalaisten ratsumiesten seuraamana löysi hän vähän matkan päässä joessa kahlaamon, ratsasti onnellisesti sen yli ja hyökkäsi hurjalla rohkeudella vihollisen oikeaan sivun kimppuun.
Jos setä on niin mieltynyt näihin vaivaisiin puunrunkoihin, jotka seistä sojottavat kuin talonpojat saarnatuolin ympärillä, niin ei liene mahdotonta toimittaa tänne metsäkauriitakaan, sanoi kreivi Bernhard huolettomalla äänellä kulkiessaan aivan heidän jäljessään sisartaan taluttaen.
Mutta niin voimakas oli kalpean, pöydän luona olevan laihan miehen vaikutus häneen ja niin suuri se pelon ja vastenmielisyyden tunne, jota Paul aina lapsuudestaan asti oli tuntenut vanhempaa veljeänsä kohtaan, että hän jäi liikkumatonna ja epäilevänä seisomaan keskelle lattiaa. Bernhard huomasi sen, nousi ylös ja astui pari askelta Paulia vastaan.
Oli iltapäivä, ja kreivi Bernhard Bertelsköld istui kirjoituspöytänsä ääressä, tarkastellen paperia, joka oli hänen edessään.
Minussa on jotakin, joka sanoo, että meistä täytyy tulla viholliset, ja se olisi ikävää, Bernhard; olemmehan veljekset! Rukoilen sinua, puhu rehellisesti, puhu suoraan, puhu minulle kuin veljelle, ja vastaa minulle: missä on äitini? Vallan mielelläni. Soyons amis, Cinna, en halua parempaa.
Näin sanoen markiisitar avasi pienoisen sivuoven ja virkkoi: Olkaa hyvä ja tulkaa ulos, monsieur; täällä on eräs, joka haluaa tutustua teihin! Mustiinpuettu nuorukainen astui hämärään huoneeseen. Paul! huudahti kreivi Bernhard kalveten. Se oli Paul. Samassa silmänräpäyksessä, kun kreivi Bernhard tunsi veljensä, selvisi hänelle, että markiisitar tiesi heidän perhesalaisuutensa.
Ei, eukkokulta, ei teidän koskaan tarvitse lähteä ruodille, eikä myöskään muuttaa köyhästä mökistänne niin kauan kuin elätte. Niinkö luulette, madame? virkkoi kreivi Bernhard terävästi. Olen siitä vakuutettu, vastasi kreivitär tyynesti. Nous verrons; saammepahan nähdä. Minä en tule sitä koskaan näkemään, etkä sinä myöskään. Se ei voi olla tarkoituksesi.
Sitä hän ei sanonut. Näin vain, että hän oli toisinaan kovin pahoillaan, kun Bernhard oli ilkeä hänelle ja sanoi häntä madameksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät