Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Jospa olisin sittenkin oikein arvannut! virkkoi Bernhard miettien. Jospa mieletön aavistukseni ei sittenkään olisi minua pettänyt! Ehkä jälleennäkemisen ilo on lähempänä kuin luulemmekaan.
Mutta, teidän ylhäisyytenne, meidän täytyy saada tarkempia tietoja, ennenkuin voimme ryhtyä semmoisiin äärimmäisyyksiin. Säätyjen hallitus on todellakin ollut niin kurja kuin suinkin mahdollista, virkkoi kreivi Bernhard. Kenraali tulistui. Kuinka? huusi hän. Herrani puhuu vapautta vastaan? Olkaa hyvät ja varokaa päätänne.
Mutta nyt herää kysymys: tekikö hän oikein vai väärin? Hän teki oikein, sanoi kreivi Bernhard vakavasti. Pelkään hänen tehneen, mitä vaimon tulee tehdä, lisäsi isä surullisesti. Mutta mitä luulee teidän armonne Pietari Stålin tuon kuultuaan tehneen? jatkoi vanhus.
Kreeta hymyili, mutta niin omituisella tavalla, että kyyneleitä kimalteli hänen silmäkulmissaan. Olisipa sekin laitaa! sanoi hän. Ei koskaan ennen ole hän, Bernhard, puhunut tuolla tavalla. Se on kummallista; Tukholmassako hän on sellaista oppinut? Sanonko hänelle jotakin.
Paulilla ei enää ollut omaa tahtoa; hän lupasi totella. Au revoir siis! kuiskasi markisitar ja katosi. Sill'aikaa oli kreivi Bernhard, ylpeänä ja hymyillen kuin riemuretkeltä palaava sotapäällikkö, kulkenut salongin kautta ja aikoi juuri poistua, kun käsi laskeutui hänen olkapäällensä ja eversti, parooni Sprengtporten seisoi hänen vieressään. Sananen vain, herra kreivi!
Olimmepa vähällä jättää mainitsematta vielä yhden perheessä olevan vieraan, nimittäin 22 vuotisen ylioppilaan Bernhard Freymannin: komeapukuinen, kohtelias ja hieno, pienikasvuinen herrasmies, everstiluutnantin erään vanhan asetoverin poika. Tämä oli käymäseltään talossa, hän kun oli lähdössä 2-vuotiselle matkalle Pariisiin, perinpohjin oppimaan diplomaattien kieltä.
Mutta Louise, en ymmärrä, mitä tarkoitat! huudahti Paul säikähtyneenä tästä tietämättömyydestä. Erehdyt, ystäväni, kiiruhti kreivi Bernhard keskeyttämään. Madame ei viime yönä lähtenyt Tukholmaan, vaan Norrköpingin kautta Pyrmontiin.
Aurinko heloitti jo korkealla taivaan kannella, kun nuori kreivi Bernhard muisti, että hänen vielä samana päivänä oli ratsastettava Turkuun ja sen jälkeen heti lähdettävä vieraille maille. Hän tarttui tytön käteen: hän, tuo rikas ja jalosukuinen, ei ollut koskaan uskaltanut painaa suuteloa hänen punaisille huulilleen.
Kuinka te voitte olla noin paha! huudahti tyttö koettaen turhaan olla levollisena. Tulkaa nyt takaisin, tulkaa nyt vain, niin sanon hänelle jotakin. En tule ennen kuin sanot minua sinuksi ja lupaat rakastaa minua niinkuin ennenkin. No niin, niin ... Bernhard, sinä olet ilkein poika maailmassa, ja kuitenkin ... kuitenkin täytyy minun sinusta huolia enemmän kuin kenestäkään muusta...
Te olette siis se, sanoi hän, josta on puhuttu sanomalehdissä ja joka olette karannut miehenne luota. Sitä enemmän syytä minulla on viedä teidät poliisin luo, josta luultavasti tulette vaeltamaan suoraan ojennuslaitokseen. Nainen punastui kovasti, mutta oli vaiti. Tähän soimaukseen hän ei voinut mitään vastata. Oi Bernhard, Bernhard! ajatteli hän sydämensä syvyydessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät