Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Ruotsin senaikuinen suurin valtiomies, suomalainen kreivi Arvid Bernhard Horn, istui työhuoneessaan, yhdessä lähetystösihteerin kreivi Torsten Bertelsköldin kanssa sepittämässä kiertokirjettä ulkomaisissa hoveissa oleville Ruotsin lähettiläille. Kreivi Horn oli uljas ylimys, vartalo oli kookas, kasvot erinomaisen suorat ja säännölliset.
Kreivi, te olette liika pikkumainen minulle te olette pelkuri! Bernhard hypähti seisoalleen ja hänen poskensa hehkuivat. Ruhtinatar! huudahti hän ja heitti häneen suoran, rohkean ja ylpeän silmäyksen, punnitkaa sananne, kun puhutte suomalaiselle sotilaalle! On sanoja, jotka loukkaavat, vaikka olisi kuinkakin kaunis se nainen, joka ne lausuu.
Nyt tapasivat he toisensa neljän vuoden eron jälkeen, ja kaikki näytti olevan kirkasta kuin auringonpaiste. Kreivi Bernhard suuteli äitipuolensa kättä; tämä toivotti hänet tervetulleeksi ystävällisin sanoin. Ehkä hän toivoi vielä, että neljän vuoden kypsyttävä kokemus oli saanut entiset tunteet hälvenemään. Keskipäivä ja iltapäivä kuluivat häiritsemättömässä sovussa.
Kreivi Bernhard Bertelsköld on ottanut toisen voudin linnaansa; vanha mestari Aatami on alustalaisten kostoa peläten muuttanut Turkuun asumaan, niinkuin lohikäärme vartioidakseen niitä rikkauksia, joita hän oli köyhiltä talonpojilta kiskonut.
Herra Bernhard oli Hangon radalta poikennut tänne ja aikoi seuraavana päivänä nousta Köpenhaminaan menevään laivaan. Maatilalle tultuaan sai hän kumminkin tietää, että laiva oli joutunut jollakin tavalla epäkuntoon eikä lähdekkään ennenkuin kolmen päivän perästä, ja hän jäi nyt emännän kutsusta näiksi odotuspäiviksi herraskartanoon.
Bertelsköldin kreivit, jotka itse olivat karoliinien sukua, viettivät siis mielellään hetken sotilaan lesken, Flintan, luona. Kreivi Bernhard oli häntä kohtaan ruvennut tuntemaan kunnioituksen tapaista ystävyyttä, ja liikuttavaa oli nähdä, kuinka hartaasti hän koetti muorista haihduttaa muinaisten loukkausten muistoa. Hän oli ollut innokkaimpia hankkimaan hänelle mukavampaa asuntoa.
Muistellessaan, mitä tämä retki oli maksanut hänelle ja mitä hän sen kautta oli voittanut, ajatteli hän itsekseen: Tanskan sain minä halvasta. Nuori kreivi Bernhard Bertelsköld seisoi kerran kuninkaan läheisyydessä ja katseli merta kyynelet silmissä.
Rauhoittaakseen levotonta omaatuntoansa tahtoi hän sovittaa syntiään uuden ristiretken tekemisellä, ja sitä hänen aikomustaan vahvisti pyhä Bernhard. Bernhard piti siellä innokkaan puheen, jonka jälkeen huuto "se on Jumalan tahto!" kaikui niinkuin ensimmäisenkin ristiretken edellä.
Bernhard syleili isäänsä; hellämielinen nuorukainen itki kuin lapsi. Sen tehtyään poistui hän nopein askelin. Tammikuun 29 päivä valkeni. Pakkanen oli yhäkin vain kiihtynyt. Jo aamun koittaessa oli koko sotajoukko valmiina lähtöön. Jäätä oli tarkastettu ja se kantoi. Varovainen Dahlberg ei vieläkään siihen luottanut täydellisesti.
Mutta linnan muurien sisällä ja sen laajassa ympäristössä oli ihmisillä muuta ajattelemista. Siellä siivottiin ja puhdistettiin ylen ahkerasti noita suuria, mutta jo hiukan ränstyneitä juhlahuoneita, sillä linnan omistaja, kreivi Bernhard Bertelsköld oli viidenkolmatta vuoden kuluessa vain kolme tai neljä kertaa käynyt vanhassa linnassaan, viipyen silloinkin vain muutamia kuukausia kerrallaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät