Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Täällä kaatui nyt aivan kuninkaan viereen kanuunan kuulan satuttamana harmaantunut sankari Bernhard von Lieven ja hänen kuolemansa oli tuntuvin tappio Kaarlelle sen jälkeen, kun Holsteinin herttua kaatui falkkonetin kuulan lävistämänä Klissowin luona.
Kuka olisi voinut luulla, että hänestä tulisi sellainen hurjapää, sellainen tunteeton ja sydämetön mies, miksi olette kenraali Bertelsköldin kuvannut? Se on anteeksi antamatonta, serkku, ja sen minä vain sanon, että jos te teette Bernhard Bertelsköldistä, joka vielä on nuori ja siivo, samanlaisen kuin hänen isänsä, niin en tahdo sen enempää tietää hänestä, en totta tosiaan tahdokaan.
Mutta ennenkuin Leo kerkesi paikalle, oli jo kaksi ratsumiestä lähestynyt polkua pitkin ja toinen heistä, laukaistu espanjalainen pyssy olallaan, oli laskeutunut hevosen selästä hakeakseen riistaa, jonka luuli kaataneensa. Se oli kreivi Bernhard Bertelsköld.
Kreivi Bernhard oli vain täydellinen hovi- ja seuramies, joka aina pienestä pitäen oli ollut prinssi Kustaan paashina, ja senjälkeen ensin kamarijunkkarina ja sitten diplomaattina useissa hoveissa ja valituimmissa seurapiireissä.
Vihan leimahdusta kesti vain sekunnin verran, mutta sekin jo riitti valaisemaan sitä pohjatonta kuilua, joka tästä hetkestä alkaen ainaiseksi olisi erottava veljekset toisistaan. Mieletön poika! huudahti kreivi Bernhard, joka nyt tarvitsi kaiken kuuluisan taitonsa voittaakseen vihansa raivon ja ruumiillisen kipunsa.
Kreivi Bernhard ei vastannut. Mitäpä hän olisikaan vastannut? Tiedä, jatkoi haamu, kirous ja siunaus ovat alusta alkaen taistelleet sukusi kohtalosta. Kaksi esivanhemmistasi on erinnyt kirottuna, kaksi siunattuna täältä maan päältä. Kolmas, jota kirous painaa, olet sinä, ja tänään puolenpäivän aikana on sinun hetkesi tullut.
Viisitoista vuotta oli kulunut siitä, kun Bernhard Bertelsköld ja hänen ensilempensä esine olivat heittäneet toisilleen hyvästinsä Mainiemen puistossa. Millainen oli nyt hän, ja millainen oli hänen lemmittynsä?
Kreivi Bernhard vei ruhtinattaren kamariin, suuteli hänen kättään ja virkkoi: Teidän ylhäisyytenne, te olette sairas, te olette vahingoittunut pudotessanne. Levätkää täällä hetkinen, minä menen ilmoittamaan tilanteen kuninkaalle ja hankkimaan tänne hovinaisia teitä hoitamaan. Bernhard, kuiskasi ruhtinatar uupuneella äänellä älkää jättäkö minua! Ehkä emme koskaan enää tapaa toisiamme.
Ja Bernhard, jatkoi äiti, joka ei ollut häntä kuulevinaankaan, Bernhard on uljas nuori herra, joka on nähnyt paljon maailmaa ulkomaanmatkoillaan. Hän voi kertoa sinulle vielä kauniimpia asioita koreista espanjalaisista ritareista ja härkätaisteluista ja mustista maurilaisista ja Afrikan leijonista. Olet ihastuva häntä kuunnellessasi.
Bernhard, Bernhard, jospa tietäisit, miltä tuntuu, kun on löytänyt pojan semmoisen kuin sinä, niin, usko minua, sinä kadehtisit sitä minulta, sillä tänään näen selvästi siunauksen, joka meitä seuraa! Hänen vielä puhuessaan läheni vene tuoden ne kolme, jotka olivat tavanneet toisensa Falkbyn uimahuoneen luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät