Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Omer, "sillä minun katsantotapani mukaan, Sir, me kaikki kuljemme mäkeä alaspäin, olimmepa millä ijällä hyvänsä, koska aika ei milloinkaan seiso hetkeäkään alallansa. Tehkäämme siis aina joku hyvä työ ja olkaamme sydämestämme iloiset. Totta totisesti!" Hän koputti tuhan piipustansa ja laski tämän hyllylle, joka erittäin sitä varten oli laitettu tuolin selkään.
Kahden puolen katuja seisoi tiheitä väkijoukkoja, joiden silmistä ilo ja tyytyväisyys loisti, vaan näkyi niitä muutamia vihaisiakin silmäyksiä arvattavasti Mahomedilaisilta. Senlaisiin taloihin saimme majamme, joista asukkaat olivat paenneet; ja hyvä niissä olikin olla, olimmepa kuin itse isäntiä.
Peippois-pari, joka oli pesänsä laatinut suureen, niityllä seisovaan puuhun, ihastutti meitä laulullansa ja oli ilomme ainoana todistajana. Varmaankin he ymmärsivät ilomme, ja olimmepa varmat, ett'eivät he ilmoittaisi kellenkään piilopaikkaamme.
"Vaikka pitäisi kymmenenkin palvelijaa ja heille maksaisi palkan, niin kaikki, niin hyvin yksi kuin toinenkin, jättäisivät ovet ja akkunat auki ja paistaisivat kissoille kaikki mitä runsailla rahoilla on ostanut... Olimmepa melkein jäämäisillämme päivällisellä tänään. Hullutuksia! Missä hän nyt taasen oleskelleekin?"
Ilma oli aina vaan hyvin kylmä ja pohjoistuuli häilytti ullakkokamariamme yhä edelleen; mitään erityistä ei tapahtunut. Helmikuun 15 päivän aamulla muutimme majaa erään saman kadun varrella asuvan Armenialaisen taloon; täällä myöskin oli kaikki siivoa, puhdasta. Pian tutustuimme täälläkin talonväen kanssa, olimmepa taas niinkuin yhden perheen jäsenet ainakin.
Hänen mielensä oli nyt huolimatta tuosta jättiläismäisestä menestyksestä, huvinäytelmästä äkkiä kohdistunut suurisuuntaiseen ja vakavaan alaan ja hän esitti esitettäväksemme Almqvistin runollisfilosoofisen fantasian »Joutsenluola Ipsarassa», jota ei oltu näyttämöä varten edes kirjoitettukaan. Tätä hänen ehdotustaan vastustimme me muut itsepintaisesti ja olimmepa valmiit tekemään lakonkin.
Olimmepa vähällä jättää mainitsematta vielä yhden perheessä olevan vieraan, nimittäin 22 vuotisen ylioppilaan Bernhard Freymannin: komeapukuinen, kohtelias ja hieno, pienikasvuinen herrasmies, everstiluutnantin erään vanhan asetoverin poika. Tämä oli käymäseltään talossa, hän kun oli lähdössä 2-vuotiselle matkalle Pariisiin, perinpohjin oppimaan diplomaattien kieltä.
Ilma oli vaan yhtä mittaa sateinen ja sumuinen, ett'emme voineet nähdä vihollista eivätkä he meitä. Olimmepa kuin "säkissä" molemmat, saimme olla omillamme, saimme toimia omia askareitamme, Turkkilaisten näkemättä; vallan rauhallisesti kaivoimme vuoririnteesen rintasuojia ja muita semmoisia. Arvattavasti he tekivät samoin, kun kerta oli näin hyvä tilaisuus.
Tuuli ja myrsky heilutti ja rönkytti sitä niin hirveästi, että mies piti olla kiinni pitämässä joka nurkasta, muuten ehkä tuuli olisi lennättänyt sen ijankaikkista tietään. Olimmepa kuin ilmapallossa.
Savessa ja liassa olimme kauttaaltaan, ei ollut kuivaa, ei liatonta paikkaa koko miehessä vaatteineen, varustuksineen päivineen, olimmepa kuin kuralammesta nostetut. Kukapa olisi meitä tämän näköisenä suosinut. Aamulla heti saimme käskyn muuttaa kylän toiselle puolen, jossa oli hiukan kuivempi kenttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät