Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Vapaaherratar ja neiti jättivät noille nuorille kaiken mahdollisen vapauden; mutta siitä ei tullut mitään kosioimista kuitenkaan. Liinaa ivailtiin, ja hän antoi ivailla itseänsä ja hymyili vaan. Mihin Berndtsson tuli, sai hän kuulla osoituksia nuorista luutnanteista, joilla olisi miljooneja sillä summia liioitellaan aina mutta hän vaan hymyili.
Niin, ehkä; se on mahdollista minunkin kanssani samoin kuin viinan juopon kanssa, joka on kääntynyt ja mennyt raittiuden seuraan, he ovat aina enemmin sanatillisia, mutta ainoastaan senvuoksi, että he kaikkein parhain tietävät kirouksen ja seuraukset. Ei, Berndtsson, minä en saata tinkiä kirjaintakaan.
Missä saatan minä olla teidän hyödyksenne. Kapteeni Berndtsson hymyili: Ette missään, herra kreivi ja ... minä epäilen, että minä edes teen teille hyvää työtä. Mitä vielä? Minä olen pesän selvitysmiehenä neiti Juliana du Valmy vainajan kuolinpesässä. Vai niin, teillä on ehkä joku saaminen minulta ... vainajalla oli omituinen kyky saada saamisia kaikilta. Ei. No, mitä sitten?
No niin, hän on todellakin hyvä nuorukainen, mutta köyhä, hyvin köyhä; hänen isänsä on muuan kapteeni Berndtsson. Vai niin; niin, minä luulen, että olen kuullut jotakin hänestä. Vai niin; oh jaa se tapahtuu sangen usein meille sotilaille. Pidetään minun kuutta-tuhatta pankkoani jotenkin suurena, mutta mitä on se oikeastaan? vähäarvoinen minun arvoiselleni armeijassa. Totta, herra kenraali!
Hän "liipattu" mies, tuo Berndtsson! pitää itseänsä niin pyhänä ja hienona; lukee Marieberg-tutkintoa varten ja taitaa "konilliset sektionit". Se olisi minusta alhainen näytelmä, jos hän jäisi tuohon ujoon veitikkaan. Sen on Gyllensvingel, tuo kunnianpascha, saapa joko sen tai niin olen minäkin rahoittani.
Siinä on toki jotain romantillista. Ei taideta kieltää, Frans; sinun kohtaloillasi on vissi loisto, jota Akselin kohtaloilla ei ole. Seuraavana päivänä matkustivat Frans ja nuori Berndtsson Helmerin pieneen taloon.
Jumala siunatkoon sinua, Berndtsson ... onnea ja iloa. TAASEN ER
Niin teki nyt Liina; mutta pian hän hymyili, luoden rehelliset silmänsä tuohon uskottuun, ja ojensi hänelle kätensä. Kiitoksia, luutnantti Berndtsson; te ette tiedä kuinka suuresti minä teitä kiitän.
Eikä suuttua minulle, jos minä olen tyhmä; sillä kas, Jumala tiesi sentään, jos minusta saattaa juuri tulla mitään oivaa "dam'ia". Ei suinkaan Berndtsson tahdo elää isosesti tai nähdä vieraita. En, päinvastoin. Ja me saamme olla itseksemme. Jumalan kiitos!... No, Berndtsson on kai köyhä? Niin. Jumalan kiitos! silloin ymmärrän minä yskän.
Suurella ihastuksella alkoi rouva: Oh nöyrin palveliatar ... en uskaltanut toivoa taasen nähdä herra luutnanttia ... me asumme niin kaukana poikessa, ja Blomros ei tahdo mennä yleisiin huveihin. Olkaa hyvä ja istukaa. Se oli minun velvollisuuteni, sanoi Berndtsson kohteliaasti, etsiä perhettä, jonka kanssa minun on ollut onni tutustua, vaikk'ei juuri onnellisessa tilaisuudessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät