Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Mitä hän oli Loppiais-kuningattarena antanut, sen oli Jumala vahvistanut: Hän oli antanut hiljaisan perhe-elämän Marialle ja Berndt'ille, sitä kuin hän oli toivonut itsenäisyyden. Nähkääs, lapset, tuo on täti Göthildan kuusi, sanoi Berndtsson; nähkääs, se oli pieni sisko, joka oli minulla. Ja niin kertoi hän hänen satunsa "Tittut".
Niin, minä olen nähnyt nuot molemmat nimet, sanoi Liina, mutta ikäänkuin alakuloisena. Minä muistan nähneeni nuot molemmat nimet. Ne ovat kai jo haihtuneet pois? kysyi Berndtsson, jonka haaveisille tuo paennut nuoruuden muisto taasen oli esissä nyt terveissä väreissä. Ei, varsin vahingoittamattomat, sen voin minä vakuuttaa ja sen vähän sammalen, joka oli siinä, otin minä siitä pois tietämättä...
Niin, hän on kauhea ihminen ... niin kyllä, tälle hyvälle ystävälle saatamme me mielellämme puhua siitä. Se olisi hauskaa, sillä minä en tunne häntä, sanoi Berndtsson, mutta hänen orpanansa on minun hyvä ystäväni; hän on reima nuorukainen, luutnantti ja hän asuu kotonani vanhempaini luona.
Kyllä kai, muutenhan tapahtuisi, että varsituisesti rakastuisi johonkin piikaan; se tapahtuu toki harvoin, vaan jokainen pitää itseänsä vertaistensa piirissä. Frans hymyili: Tuo noin, Berndtsson, ei tule siitä, että arvellaan; vaan siitä, ett'ei löydetä sellaista sielunviljelystä, joka on tottunut; ei elämän tapaa, ajattelemista, ei puhumisen tapaa, jota saattaisi rakastaa.
Rovasti Nisker söi päivällistä ystävänsä, veli Kröplin'in luona, ja matkusti illalla monine kiitoksine. Tullessansa kotiin, näytti hän ikävältä se oli kaikki, mitä tuolla retkellä voitettiin. Joku aika sen jälkeen tulivat kärryt helkkuen tiellä Saksnäs'in virkataloon päin, jossa rykymentin majoitusmestari Berndtsson asui.
Kaikki tarkastelivat tauluja ja karttaa. Vihdoin sanoi kapteeni Berndtsson: Ja missä on tämä talo? No niin, jotenkin kaukana Pohjois-Amerikassa ja Iowa valtiossa. Talon nimenä on minun jälkeeni Felikshill, ja Frans pitää liikanimenänsä toisen nimensä, Feliks'in kreivin kanssa on pian loppu. Ja koska te muutatte? kysyi nuori Berndtsson.
Se on todellakin surkuteltava, tuo lapsi raukka; onnellisempi hän, jos hän saisi tuommoisen maineettoman henkilön, kuin Berndtsson; hän on sentään jonkinmoinen ja voidaan näyttää meidän seuroissamme.
Keskustelu paruunin ja Liinan kanssa oli tapahtunut, niinkuin me ennen olemme kertoneet, niin ettei hän erittäin ollut voittanut sellaisen tuntijan suostumusta; mutta keskustelut Berndtsson'in kera näkyi paremmin luonnistuman. Berndtsson oli yksinkertainen, vilpitön eikä liiaksi sivistynyt nuorukainen, joka ei likimainkaan ollut väsynyt elämän nautinnoihin.
"Vai niin, sinä olet nimismies Berndtsson'in poika?" En, minun isäni on kapteeni, "vai niin... Vai niin, sinä olet Berndtsson". Se tulee siitä, nimismies on rikas ja isä köyhä. "Sinusta tulee kai sotilas, sillä sinulla ei ole varoja lukea, poika parka", sanoo rehtori ... se pistää minun sydäntäni ja voitte uskoa, se on sentään väliste niin kiusallista. No, en voi sanoa, sanoi Maria.
Onko se sitten niin hyvä, kysyi pikku Felicia Berndtsson, onko se sitten niin hyvä, aina olla lapsena? On, Felicia, niin on se, kysy vaarilta, eikö ole hyvä olla lapsena aina vanhuuteen saakka, saattaakseen iloita ja nauttia jokaista pienintäkin iloa, ikäänkuin se olisi suuri. Kysy vaarilta! Onko se niin, vaari? Sanokaa, vaari!
Päivän Sana
Muut Etsivät