Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Aramis kutsui Bazin'in puheillensa, ja käskettyänsä hänen tulla tapaamaan häntä Athoksen luota, lausui hän: menkäämme nyt! jolloin hän otti vaippansa, miekkansa ja kolme pistooliansa, avattuaan turhaan kolmea neljää laatikkoa, katsoaksensa olisiko minne sattunut eksymään joku rahan nimellinen.
Frits meni porstuaan, mutta sielläkään ei ollut ketään. Hän meni tuvan ovelle, nosti sen säppiä ja avattuaan oven näki hän Dorotean istuvan ikkunan ääressä ja äitinsä hänen vieressään.
Tekö se olette minua kysyneet? sanoi muskettisoturi. Niin, minä tahtoisin puhutella herra Aramista, oletteko te hän? Sama mies. Onko teillä mitään tuotavaa minulle? On, jos näytätte minulle erään kirjaillun niistimen. Tässä se on, sanoi Aramis, otettuaan avaimen povitaskustaan ja avattuaan pienen ebenpuisen, simpukoilla koristellun rasian. Hyvä on, sanoi kerjäläinen. Käskekää lakeija pois.
»Hyvä Jumala armahtakoon!» siunaili Leena avattuaan pojan takin. »Eihän sinulla raukalla ole paitaakaan.» »Mutta onpa aikamiehen takki», vastasi poika puoleksi kehuen, toiseksi niin leikkisästi, että Leena naurahteli kyyneleittensä joukkoon. »Taitaa olla isän takki?» kysyi sitten Leena. »Ei ole isän, on vain maailman takkeja.» »Ei taida sinulla isää ollakaan?»
Vaan mist' on kirje, jonka seurassa Tää häiriömme astui? Avattuaan. Katsopa! Sinetti nimen alla! Meijerhoffille. Nimeä Salaamaan teiltä käsketään! Uteljas lienen, kun mä alotan Näin lopusta, kuin nainen maltiton, Vaikk' alku ain' on lopun perustus. Lukee kirjeen ääneen alusta loppuun. "Herra Haussi!
Hän oli joutunut kiinni valtiollisista asioista. Tavattoman viisas nainen. Avattuaan oven käytävästä, vei Shustovan äiti Nehljudofin pieneen huoneeseen, missä pienellä sohvalla pöydän ääressä istui lyhyenläntä, lihavahko neiti, juovikkaassa karttuuninutussa. Hänellä oli valkoinen kiharatukka, sangen vaaleitten pyöreiden ja äitiä muistuttavien kasvojen ympärillä.
Mutta heti oven avattuaan jäi hän hämmästyneenä seisomaan paikalleen ja puhkesi sanomaan: »No, enpä ole ennen nähnyt hullumpaa! Poika, mitä sinä oikeastaan teet?» Kalle Witt seisoi pöydällä ja katseli peiliin. Milloin hän oikoi koipiaan suoraan eteenpäin, milloin hän väänteli niitä sivulle päin, ja hän tarkasteli uusia keltaisia saappaitaan ja uusia keltaisia housujaan sekä edestä että takaa.
Mutta hänen avattuaan ikkunan huumasi häntä ytimiin asti koko tuo rakas näky taivaanrantaa myöten, metsikkö, jalavat, lakeus ja meri ruskeine purjeineen ylt'ympäriinsä, jotka näyttivät liikkumattomilta kaukana aavalla ulapalla. Sitten alkoi hän samoilla tyhjässä, avarassa rakennuksessa. Hän katseli noita seinillä olevia hänen silmilleen tuttuja tahroja.
Syytettynä kuulusteltu, Ljubkaksi nimitetty prostitueerattu, oli todistanut, että kauppias Smelkofin ollessa haureustalossa, missä hän, kuten sanoi oli työskennellyt, tämä kauppias todellakin lähetti hänet »Mauritanian» huoneisiin rahojansa hakemaan, ja että avattuaan saamallansa avaimella kauppiaan kapsäkin, hän otti sieltä käskyn mukaan 40 ruplaa, vaan enempää ei ottanut, jonka voisivat todistaa Simon Kartinkin ja Jefimia Botshkova, kun hän oli heidän läsnäollessaan kapsäkin avannut ja sulkenut ja rahat ottanut.
Avattuaan sen löysi hän sieltä kaksi samallaista Aa-vuonosta. Toinen oli hänen äidiltään: "Rakas poikani!
Päivän Sana
Muut Etsivät