Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Varmaankin oli äidin ja isän silmä kääntynyt aaltoihin päin, jotka pois veivät heidän kalliimman aarteensa valtameren äärettömään avaruuteen, kun itse laiva jo oli pirstoiksi särkynyt. Kaiketi oli hukkuvaisten vanhempain viimeinen silmäys pyhitetty tyttärelle, ja vedellä täyttyvä korva vielä tajusi sen hätähuutoja.
Avaruuteen en Ois vaihtanunna lempein pientä alaa, Vaan särkyvä on tahto ihmisen, Se jumalilta turhaan mieltään salaa; Mun ruusuin ryöstettiin mä yksin jäin, Vaan vielä kerran nuokkuin ruusun puoleen Ja vielä kerran lehvän levittäin Jäähyväisillä vaivuin tuskain huoleen. Jo päiv' on vaipunut manalaan, Yö luonnon kattavi verhollaan, Ja tähdet pilvihin hukkuvat, Ja myrskyt pauhaavat.
"Sinä olet oikeassa joka sanassa sano häpeä minulle vain, äiti, mutta minä en enää voi mitään". Hän seisoi hetken aikaa katsomassa avaruuteen, mutta pilviä kokoontui ehtimiseen ja peittivät auringon. Joku taputti häntä käsivarrelle. Hän katsoi alas, se oli Guro, joka hiipi hänen luoksensa. Ja nyt kuiskasi hän Aslakin korvaan: "Entäs jos hän seuraisi sinua Aslak?"
"Kristiina, minä annan anteeksi!" huudahti hän vaivaloisesti kaksi kertaa ulos avaruuteen.
KERTTU. Ole huoletta, kohta on hän tässä. LIISA. Miksi viipyy hän? Mutta tuossahan ne kaksi koivua, joiden juuria niin monet kerrat olen syleillyt, kuullellen heidän hienoa kohinaansa. Kuinka ihanat on heillä hameet ja kuinka komeasti kohoovat he ylös kohden äänetöntä, uneksuvaa taivasta! Mutta mikä on tuo, jonka pinta tyyneydessä ja muodossa on verrattava korkeuden avaruuteen?
Emme heitä löytäneet taistelukentällä, mutta se ei merkitse mitään, sillä tuhansien hautaamattomien joukossa on useita korkeita herroja. Piirteet jäykistyneinä tuijotti Buddenbrock avaruuteen, mutta hetkisen perästä kysyi hän taas: Entä täällä? Eikö täällä ole upseereja? On muutamia, vastasi Löfving hitaasti. Tahdon tavata heitä! Missä oleskelevat?
Se sukeltaa hetkeksi kukkastuoksuiseen avaruuteen, niinkuin sukeltaja helmirikkaaseen valtamereen, mutta aika-ajoin täytyy sen henkensä uhalla palata pesään hengittämään joukkoelämää, samoin kuin sukeltaja, joka nousee veden pinnalle raitista ilmaa nauttimaan.
Kauvan lintujen kadottuakin seisoi nainen yhdessä kohden silmät avaruuteen luotuina. Tuskin olisi hän mietteistänsä ihan heti havahtunutkaan, jollei päivän terä olisi pilkahtanut esiin vaarojen takaa.
Käsivarret riipuksissa ja hehkuvat silmät avaruuteen nostettuina seisoi siinä Tasma. Ei rohjennut kukaan häiritä häntä, mutta liikahtamatta paikaltaan kuiskasivat ihmiset kauhun jähmetyttäminä: Se tietää maailman loppua! Katso, huudahti tietäjätär äkkiä: Katso, verta pärskyy ilmassa. Katso! Kuolleet viittaavat. Paetkaa. Voi teitä! voi! II Luku. Marttilan leirissä.
Nyt käsitin selvästi, mitkä tunteet minua silloin valloittivat. Ne olivat soaisseet minut ja saattaneet minut tielle, joka oli täynnä hairauksia ja valhetta. Minä istahdin taasen, kuten mummoni kuolonyönä, vuoteen jaloksiin ja katselin ulos loppumattomaan avaruuteen. Ei, en Dierkhofissa saanut rauhaa ja mitä suurempi hiljaisuus vallitsi ympärilläni, sitä kovemmin valitti yksinäinen sydämeni.
Päivän Sana
Muut Etsivät