Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ja minä tekisin työtä ja auttaisin oikealla tavalla Aapon vanhempia ja veljiä ja siskoja, raukkoja! Vaan ei Aappo rakasta minua.» »Ehkä Aappo rakastaa vielä, ja voithan sinä silti olla oikea ihminen.» »En! Olen minä usein aikonut ruveta oikein elämään. Olen ajatellut mennä maalle, johonkin hyvin kauas, ettei kukaan tiedä minusta missä olen, vaan luullaan kuolleeksi.
»Kuinka on sinun laitasi, Holt? Olihan sinulla ennen hyvä pää. Onko sinun järkesi tullut vialle? Minäkö auttaisin sinun poikaasi niille järjettömille teille, joille sinä silmittömyydessäsi olet hänet houkutellut? Minäkö auttaisin sinua ja sinun poikaasi ja niitä roistoja, jotka teitä seuraavat, kumoamaan kaikkea, mikä on pyhää? Minä kysyn sinulta vielä: onko sinun järkesi vialla?
Jos sinä olisit rehellisesti pyytänyt minulta sekä ruokaa että piikaa, niin olisi tämä asia käynyt toisella tavalla ja sinusta olisi voinut tulla kunnon torppari tai pieni virkamies kaupunkiin. Mutta näin ollen tekisin minä suuren synnin, jos minä auttaisin lurjusta.
"Ei, hyvä herra, takaukseen en ole ikinä mennyt, enkä mene vastakaan. Takaukset tuottavat turmion. Jos olisi minulla enemmän rahaa kotona, niin auttaisin teitä, mutta nyt en voi sitäkään tehdä, näinä aikoina kuu ei mene mitkään maan-tuotteet kaupaksi". Nyt oli Kokan vuoro tylystyä; hän katsoi kuitenkin parhaaksi näyttäytyä tyyneltä. "No ehkä soveltuu paremmin tuonnempana", sanoi hän.
"Ikävät sanomat, jotka viimmeinen kirjeesi sisälti, huolettavat minua paljon. Jos olisin siellä, auttaisin teitä niin paljon kuin voisin, vaan ollessani näin kaukana, ja kun en tunne asioitanne, on minun mahdoton tietää, mikä neuvo parhain olisi. Syyn huonoon edistymiseenne luulen olevan sen, että koko kartano on rappiolla ja huonossa kunnossa.
Ja minä puolestani lupasin siitä hyvästä tälle hyvälle pyhälle miehelle, että ottaisin hänen nimessään heidät suosiooni, ja auttaisin sekä elättäisin heitä.» »Ja Pyhä Julianko», kysyi Olivier, »toimitti teille, kuninkaallinen majesteetti, tuon pitkäsäärisen skotlantilaisen tulokkaan, täyttäen sillä keinoin teidän anomuksenne?»
Kun äitini ja minä aamupäivällä kävimme Tobyn luona, hän suurena suosion-osoituksena minulta pyysi, että hän joskus saisi tulla meidän luoksemme joksikin tunniksi, ja että minä silloin vähän auttaisin häntä sisäluvussa.
On ehdon valta mulla milloin tahansa mennä ja tulla, ja sinulle en ole minä miksikään! O, sitokaatte minut, ett' en mä epätoivoon nääntyisi, ja heittäkäätte syvimpään linnan tyrmään, niin että mä lennättäisin pääni sen hikimärkiä muureja vasten, ruikuttaisin vapautta, sitä uneksisin, mitenkä minä tahtoisin häntä auttaa, ell' ei mua kangistaisi kahleet, mitenkä minä hänet auttaisin.
Nöyrimmästi anteeksi, onko herrasväen talossa semmoista, joka nakertaa? Meilläkö? Ei, ei luullakseni. Minä näettekös niin erittäin mielelläni auttaisin herrasväkeä pääsemään sellaisesta. Niin, niin, me ymmärrämme. Vaan meillä ei ole yhtään sitä lajia. Sepä oli sangen ikävä, se. Sillä nyt olen juuri kierrosmatkallani. Ja kuka sen tietää, milloin taas tulen näille perukoille.
Kun minä olin kertomukseni lopettanut, sanoi hän: 'voi kuinka mielelläni auttaisin teitä, mutta siihen olen omilla varoillani voimatoin, sillä tänä kovana aikana on työtä kylläksi oman perheen toimeen-tulosta. Rupesin pelkäämään, etten saisi apua Korpelan isännältäkään, mutta tuo hänen lauseensa: 'omilla varoillani', soi niin lohdulliselta ja lupaavalta korvissani.
Päivän Sana
Muut Etsivät