Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Ja niin olikin, sillä oli 17 p. toukokuuta. Toukokuun seitsemästoista päivä ja helluntai-maanantai. Isossa rakennuksessa oli vilkasta elämää. Toisessa kerroksessa asui eräs nuori mies, joka hiljan oli päässyt lailliseen ikään ja jonka nyt täyttä totta oli rupeaminen hävittämään sitä omaisuutta, jonka hänen isänsä oli koonnut, jonka vuoksi hän aluksi piti uhkakomeat sampanjakemut.
«Mitä on mies tehnyt, kun häntä niin ahdistetaan?« kysyivät naiset, ja pian sama uteliaisuuden kysymys asui herrojenkin ajatuksissa. He seisoivat ja katselivat kummituksena, miten kaupungin vahtimiehet kaikin mokomin koettivat saada miestä korjuunsa, ja heistä oli hupaista nähdä, miten voimallisesti mies puollusti itseään.
Hänen kasvonsa näyttivät varsin miellyttäviltä, mutta samalla asui niissä jotain veitikkamaista. Tukka oli puolipyöriön muotoinen. Hartioilla oli hänellä rikkinäinen nuttu ja jalassa tatarilaiset roimahousut. Minä tarjosin hänelle kupillisen teetä; hän maistoi ja veti huulensa kurttuun.
Enemmän kuin sata vuotta on myös siitä jo vierinyt, koska vanha vältvääpeli Richard Roos astui eräänä päivänä illan hämärissä ulos pienestä, tornin juurelle raketusta ja tornin kanssa ovella yhdistetystä kivi-majastansa, jossa hän asui. Hän oli tornin vartia, ja hänen toimenansa oli öisin pitää tornissa vahvaa hiilivalkeata ja antaa hätämerkkiä, koska joku vaarassa oleva laiva pyysi apua.
Siinä se asui jo silloin, kun Reita, vanha Reita, kävi täältä salatiedot saamassa. Luuletko sinä saavasi? Saadani täytyy. Rahan ahne on Lapin noita. Mistä rahoja sait? Eivät osanneet, Ilpo, aarrettani löytää haltijain vuorelta, vaikka lehdon polttivat ja taikamajani ja taloni. Missä ne olivat? Kontolan miehet kovin etsivät ja minultakin kyselivät ... puolet olisivat luvanneet.
Huomis-aamuna meni Amrei kohta veljensä luo ja auttoi häntä pukeumaan ja lohdutti häntä siitä, mitä hänelle oli tapahtunut; kun isä tulee, niin kyllä hän muka näyttää Korppi-Sakarille. Sitten menivät lapset kotitalolleen, kolkuttivat ovelle ja itkivät kovasti, kunnes Sysi-Matti, joka asui naapuritalossa, tuli sinne ja vei heidät kouluun.
Päivän koittaessa istui Lauri sen talon rappusilla, jossa nimismies asui. Ovi oli vielä lukittuna. Kun väki myöhempään aamulla astui ulos, kummasteltiin sitä, että tuo varakas ja arvossa pidetty isäntä istui ulkona rappusilla, ja kysyttiin, mihinkä hän hevosensa oli jättänyt. Mutta Lauri pyysi vain saada puhutella nimismiestä.
Jos, niinkuin hän oletti, toisessa tornissa asui kaunis, mustapalmikoinen neitonen, ei hän voinut olla tietämättä, että vastapäätä asui pulska, nuori, iloisennäköinen, vaeltava onnenetsijä; ja romaaneista, noista viisaista neuvonantajista, oli Durward oppinut, että neitoset, vaikka he ovatkin hiukan arkoja, sittenkin kernaasti haluavat udella naapuriensa asioita.
Hän vaipui takaisin alkuperäiseen tylsyyteensä. Mutta jälleen tunsi hän tuon jäytävän häpeäntunteen kaksinkertaisella voimalla sisuksiaan kouristavan. Kuinka kauan oli kestävä tätä? Ja kuinka kauan hän oli itse kestävä? Milloin oli tuleva loppu tästä? Milloin oli hänen pidätetty kärsimyksensä väkivaltaisena ilmi purkautuva? Myöskin hänen allaan asui tulivuori.
"Ja naapuriss' asui Gretchen, Mut nyt hän kuollut on, Tuon vahasydämen, terveeks Sä tee sydän onneton. "Tee, tee sydän sairas terveeks, Ma aina, ainian Koko uskoni innolla laulan: Oi, kiitos Maarian!" Ja sairas poika ja äiti Jo nukkuvat huoneessaan; Nyt sisään käy Pyhä-Neitsyt Niin hiljaa hiipien vaan. Hän kumartuu yli sairaan Ja painaa kädellään Nyt sairaan sydäntä hiljaa Ja hymyillen katoo hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät