Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Raamatulliseen muinaistieteeseen hän oli erityisesti innostunut. Kerran jutellessani isä Justinuksen kanssa hän mainitsi, että Jerusalemissa asui eräs juutalaisten oppineimpia miehiä ja Talmudin tuntijoita, rabbi Jonathan ben Jochai. Hänellä oli kyllä myöskin, porvarillinen nimi, mutta hän oli tuolla nimellä laajalti tunnettu.
Silloin tällöin pysähtyi hän jonkun huoneen edustalle ja kertoi heille haikealla äänellä, kuinka monta ihmistä näissä likaisissa loukoissa yhteensullottuina asui, kuinka paljon kurjuutta ja surkeutta nämä pimeät, päivättömät töllit kätkivät, joiden ikkunareiät olivat savustuneilla papereilla tukitut, joiden ovista hirveä löyhkä ja haju kadulle asti tunki.
Näin puhui Sofia, koettaen niin paljon kuin mahdollista poistaa sanoistaan kaiken katkeruuden, joka niissä asui. "Esimerkkejä en erityisesti tahdo vetää esiin", virkkoi punastuen Valpuri, "sanonhan vaan, että luontomme ovat aivan vastakkaisia, että hänen käytöksensä ja sanansa usein ovat minua syvästi loukanneet ja että luultavasti eivät minunkaan puheeni ja käytökseni liene hänelle mieleen".
Vernanton'issa lounaisessa Ranskassa asui lauttaustyömies nimeltä Aubry. Hän oli kyllä köyhä maallisista rikkauksista, vaan hänellä oli rikkautta hyvissä ja oivallisissa lapsissaan, jotka elivät sovussa ja rakkaudessa keskenään.
Nuoruudessaan lienee hän ollut erinomaisen kaunis, sillä nytkin, hänen iäkkäänä ollessansa, asui hänen kasvoissaan ihmeellinen suloisuus. Hänen muotonsa vaikutti mitä voimakkaimmalla tavalla Cineaasen.
Jumala antaa meille elatuksen ja valon ja suloiset kukat ja kirkkaan auringon paisteen. Tämä todistaa, kuinka hän pitää huolta meistä." "Minä en ajatellut tätä", lausui Galdus vitkaan. "Ja lisäksi, niinkuin sinä tiedät, hän on ollut täällä. Hän tahtoi saada meidän kaikki taivaasen ja niin hän tuli ja asui meidän luonamme ja kuoli. Enkö minä ole usein tätä sinulle kertonut?"
"Vanha Pajari, näette, tuo kuuluisa ihmisten kurittaja, joka tällä mäellä ennen asui, oli ilkitekoihinsa ja rikoksiinsa niin paatunut, ett'ei hän enää välittänyt Jumalasta eikä esivallasta, eikä kansa mitenkään enää jaksanut kärsiä hänen orjuuttaan. Vihdoin läksivät miehet täältä Ruotsin kuninkaalle valittamaan Pajarin ilkitöistä ja kysyivät, miten hänen kanssansa oli meneteltävä.
Muuten hän kaikin puolin oli erinomaisella tavalla kehittynyt. Hänen rehellisissä kirkkaissa silmissään asui enemmän loistoa ja älyä, hänen huulillaan enemmän lempeyttä. Kenelm katseli häntä ihaillen. Ja kun hän kääntyi pois peilistä ja kohtasi Kenelmin katseen, heleämpi puna hänen poskillensa ja vedet nousivat hänen kirkkaihin silmiinsä.
Kenenkään kynä ei woi kertoa sitä iloa, joka asui Perälän Juhon ja Leenan sydämessä. Eipä he suotta iloinneetkaan, sillä harwallapa oli semmoista poikaa kuin heillä. Kookas, pulskea, täyteläinen, solakka, terwe, wiisas, jotenkin oppinut, työteliäs, wirheetön, wiaton, kaikille rakas ja kaikkia rakastawa, turmelematon nuorukainen, olipa siinä wanhemmille ilon ainetta.
Tähän aikaan asui matalassa majassa Frygian viljavassa maakunnassa vanha parikunta. Köyhiä he olivat, mutta sentään onnellisia. Sillä he olivat kohtaloonsa tyytyväiset, kiittivät kuolemattomia jumalia heidän antamastansa hyvästä ja elivät ainaisessa rauhassa ja keskinäisessä sovinnossa ja rakkaudessa. Mutta yltä-ympärillä oli ylellisyyttä ja nautintoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät