Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Saara taukosi puhumasta ja näytti hyvin huolestuneelta. Ettekö ole nähnyt unta vanhan Helmikankaan rahoista? kysäsi äitini. En ole nähnyt unta, vaan arvaahan tuon tuommoisen asian ilman unia näkemättäkin, että rahojen varas ei voi kukaan muu olla kuin oma poika. Se kyllä on uskottavaa, sanoi äitini, ja samaan mielipiteeseen yhtyi isänikin.
Ensin olin tuohon leikkiin vähän tyytymätön, mutta kun näin, kuinka hän raukka vesisaaviakin siinä vetää resuutti, rupesin katumaan ilkeyttäni. Mutta ei siinä hyvä tahtokaan riittänyt. Olin niin hiiden tottumaton sellaiseen, arvaahan sen, kun ei milloinkaan ollut vielä koettanut, mutta totuin siihen sentään viimein.
Täältä se käry haisee, me molemmat olemme syttyneet tuleen. Mutta arvaahan sen, kuin sydämmessä on palava rakkaus ja selän takana kuumennettu uuni, voi todellakin tulla liian kuuma. Anna anteeksi Liina! Nyt käsitän kaikki. Kuin jäämme kahden kesken, niin annamme täydellisen selityksen toisillemme. KAARLO. Ja sitte toivon, ettei meidän välillämme tapahdu useampia erehdyksiä. RIIKKA. Mutta Anna!
Ainapa koetti Tuomas vielä valita äidille ja Antille parhaat niistäkin ruoan tähteistä, joita joskus oli kauvempana olevasta kylästä saanut kerjätyksi. Ei niitä kuitenkaan kovin usein eikä kovin runsaasti ollut. Arvaahan sen, kun niillä seuduin sananpartena sanotaan: "Jumala varjele vaivaisen lasta Kuohattia kiertämästä!"
No juuri se näkymätön, se joka itkettää vaikka ei näy, se se nyt on tässä kertomuksessa se kuuluisa rakkaus. No niin! Kertomushan onkin jo oikeastaan alkanut. Tuli siitä iltapuoli. Kun minä isäni, vallesmanni A.U. Lassilan kanssa ajoin kotiin, olin minä tavallista oudommalla, runollisemmalla mielellä, tietämättä itse miksi. Se oli jo ... arvaahan lukija ... no ... sinnepäin menossa... Tuli ilta.
Herrat nousivat, tervehtivät ja varustivat Arnoldille paikan pöydän päähän. Kerroppa kuulumisia, puhui pormestari. Olin äsken morsiameni luona. Siellä kului aika sangen hupaisesti, vastasi Arnold. Arvaahan tuon! Sittepä oletkin täyttänyt velvollisuutesi kuin kunnon mies ainakin. Sopii istua hyvällä omallatunnolla, sanoi pormestari. Sen omantunnon kanssa on vähän niin ja näin, virkkoi Arnold.
Tuossa kourani ja sen päälle ollaan drastukamraattia taas, niinkuin sanotaan Nummisuutarissa. JANNE. Annat siis meille anteeksi ? ANNA. Narrit! Etkö juuri itse sanonut, että olen äitinne. Minkätähden luulette että olen tullut tänne kaupunkiin, hä? Niin, arvaahan sen, kuinka teillä olisi ollut aikaakaan tuommoista ajatella.
Arvaahan mikä sitten tapahtui... Mitäs muuta kuin onnelliset kihlajaiset. Ojalan perhe ynnä muita lähellä olevia arvoisia henkilöitä ja ystäviä kutsuttiin Niemelään, jossa oli riemua ja nautinnoita vieraille tarjona. Kaikki iloitsivat siitä että Maria pääsisi Kaarlolle elämän kumppaniksi. Niemeläinen itsekin hieroi kämmeniään mielissään ja kohteli kunnioituksella Kaarloa.
"Niin, mitäs emäntä sanoo?" jatkoi Robert siirtäen pari paitaressua vähän syrjemmäksi ja istuutuen penkille, "häntä kai on vaikea saada taipumaan?" lisäsi hän ja katsoi veitikkamaisesti vaimoon. "Arvaahan sen että hän kyllä murisee", vastasi mies samassa muuttaen äänensä leikkisäksi hänkin, "hän riitelee ja puuhaa kuten naisväki ainakin tässä asiassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät