United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän joi yksin, nauroi ja irvisteli, joi, kunnes nukkui istualleen. Hän heräsi vasta iltapäivällä. Arvi oli tullut hänen huoneeseensa postilaukku kainalossa ja katsoi nyt ihmeissään isäntäänsä, joka hieroi unta silmistään. Vähitellen muisti Arnold kaikki. Huone oli kamalan näköinen. Arvi, hyvä poika, auta minua. Vie ulos nuo roskat, hän sanoi peiliä osottaen.
Vai etkö heistä enää välitä? Odotapas, kun kutsun hänet hän on kaunis tyttö. Ja ennenkuin Arnold oli ehtinyt tajuta asiaa, saapui tarjoilijatar. Hän oli pitkän solakka, vaaleaverinen nainen, jonka kasvonpiirteet eivät olleet vastenmieliset. Neiti Irma, jos saan luvan esittää. Arnold kohotti lasinsa, joi ja istuutui. Irmalle tarjottiin myöskin lasi hän jäi herrojen seuraan nauramaan ja ilkamoimaan.
Jotakin oli ystäväni äänessä, joka minua tietämättänikin rohkaisi; ja astellessani sinne päin, missä Arnold ja Allingham seisoivat, tunsin, ett'ei toivon kipinä vielä tykkönään ollut sammuksissa, vaikka näköala kyllä mustalta ja synkältä näytti.
Kukkulan takaa tuolla kaukana pisti esiin suippopäinen kirkontorni. Nimismies Verner Arnold seisoi ikkunan edessä Valkaman kartanon isossa salissa ja tuijotti ulos. Katse kiiruhti koivukujan vankkojen pihtipielien ohi, suuren selän taakse, pysähtyi sitten ikäänkuin jotain määrättyä nähdäkseen. Arnoldin väsyneet kasvot hiukan hymähtivät. Nyt hän sen huomasi.
Arnold Winkelried sai jalosta urhotyöstään kauneimman palkinnon, sillä hänen kuoltuaan kiitolliset maanmiehet kunnioittivat hänen muistoansa, ja se loistaa ihanana esikuvana jokaiselle kansalle, joka rakastaa isänmaatansa ja vapauttansa. Satavuotinen sota.
Mutta sänkykamarin ovi oli vieläkin lukossa. Ovelle kuului hiljaista naputusta. Ester! kuului Arnoldin ääni. Ester avasi oven. Hänen miehensä oli juovuksissa, mutta näytti tyyneltä. Mitä tahdot? kysyi Ester varmasti. Tule tervehtimään vieraita, sanoi Arnold. Mielelläni, vastasi Ester ja seurasi miestään saliin.
Hän pysähtyi, katsahti kuvaan ja hymähti: Vai aatelismies, sinäkin isä, hän itsekseen sanoi, pyörähti ympäri ja kulki rauhattomana huoneesta huoneeseen. Yhtä tyhjää oli kaikkialla. Kartanon toistakymmentä huonetta oli hyvin sisustettu, mutta niissä oli yksi ainoa asukas, kartanon perijä ja omistaja, nimismies Verner Arnold.
Jospa olisin jo täältä poissa, hän hymähti. Arnold oli maannut sängyssä lähes kuukauden. Ester oli usein pyytänyt keskustelua hänen kanssaan, mutta Arnold oli aina sen torjunut valittaen heikkouttaan. Enimmäkseen hän tahtoi olla yksin. Esteriä pelotti. Jos Arnold huomaisi hänen tilansa ennen kuin hän sen oli itse ehtinyt ilmaista.
On tarpeetonta selvittää lukijalle, että minä en ollut saapuvilla Cetewayon pitämässä kokouksessa, jossa päätettiin ajaa Arnold Beidermann ulos maasta ja käydä Pieter Dirksen'in asunnon kimppuun.
Kaikki vaitiolon välttämättömyys oli nyt lopussa; mutta kun ei Arnold yhtäkään kysymystä tehnyt, en minäkään uskaltanut puhua Ula'sta imettäjälleni, peljäten, että mainitsemalla hänen poikaansa saattaisin hänet juurtajaksain kertomaan kaikki, mitä eromme jälkeen oli tapahtunut.