Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
He istuivat kumpikin perässä, Arvi hoiti konetta. Oh, jospa elämämme tulisi onnelliseksi! puhui Arnold. Epäiletkö sitä, Verner? sanoi Ester havahtuen ajatuksistaan. Välistä, kun tuntuu raskaalta ja yksinäiseltä, vastasi Arnold.
Nyt minun on hyvä nukkua, sanoi Arnold, suuteli vaimoaan otsalle ja poistui omaan huoneeseensa. Aina silloin, kun Arnold oli poissa kotoa, oli Ester ahkerassa työssä. Hän ompeli lapsen vaatteita, vaikkei hänellä ollut vähintäkään tietoa pienokaisesta. Ja kun hän toivottomana tätä muisteli, kuului syvä huokaus sydämmen syvyydestä.
Sillä tämän määräyksen johdosta ei Messenius tullut tietämään seuran olemista, vaikka hän edeskinpäin kannatti sen mielipiteitä, ja koetti lähestyä jokaista, jonka luuli olevan tyytymättömän nykyiseen hallitukseen. Tähän aikaan oli poika, Arnold Messenius, 21 vuotias nuorukainen.
Arnold Beidermann kohta astui esiin lääkäri-apuansa tarjoamaan, mutta jyrkästi, vaikka kohteliaasti, ala-loitsijat estivät häntä kajoomasta tunnottomaan vaimoon, jonka he kantoivat läheiseen majaan ja saivat tointumaan lääkkeillä, jotka he yksin tunsivat.
Vasta tämän tapauksen jälkeen Arnold oli siirtynyt sisämaahan päin, toivoen ehkä paikkaa muuttamalla voivansa hälventää kaipaustaan sen uskollisen puolison jälkeen, joka niin myrskyissä kuin päiväpaisteessakin oli hänen kohtaloitaan seurannut; sillä kerran olisi Beidermann luonnonlahjoinensa korkeammallekin saattanut lentää, kuin vähäpätöiseksi lähetyssaarnaajaksi.
Onko mahdollista? huudahti Ester tuskan ilme kasvoissa. On ystäväni, on! Arnold nousi seisaalleen ja käveli kiivaasti. Hän opetti minulle kaikki paheet, hän juurrutti sieluuni kaiken maailman saastan. Hän ei tehnyt sitä selvänä, mutta milloinkapa hän juuri selvä olikaan?
Mutta hetkisen kuluttua riisuutui Arnold, otti yllensä Esterin hameen ja heittäytyi oikeanpuoleiseen sänkyyn. Valkaman kartanon peittivät kesäyön varjot helmaansa. Häät vietettiin suurella kiireellä. Vihkiminen toimitettiin kaupungin kirkossa, isolla laivalla kulettiin Valkaman rantaan ja perillä syötiin pulskat päivälliset.
Viime aikoina oli Arnold usein pyytänyt luokseen pikku Teppoa, sillä hän ei ollut Esterin puolelle itse mennyt. Vanhanpuoleinen hoitajatar kantoi Tepon Arnoldin kamariin ja toi sen sieltä pois. Aina oli Tepon mukana jokin pikku lahja, kun se Arnoldin kamarista palasi. Ai, kuinka se nimismies tästä lapsesta pitää, ihmetteli hoitajatar. Sehän on hauskaa, sanoi Ester huokaisten.
Arnold jumaloi ja ylisti vaimoaan tämän antautuessa, mutta kun hekuma kuohahti elukkamaisenkin piirin ulkopuolelle, jota Ester ei paraimmalla tahdollaankaan voinut sallia, silloin kuuluivat kirosanat ja kirveen iskut. Voimaton oli Ester miestään vastaan.
Arnold nousi kuin kevyt tallukka Rikbergin syliin. Reki oli jo alta pois. Aja, Arvi! komensi Rikberg niin voimakkaasti, ettei Arvi uskaltanut taakseen katsoa saadakseen tietää, mitä siellä tapahtui. Ja Arnoldin hevonen katosi korkean koivukujan varjoihin. Irma sai yksin ajaa kaupunkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät