Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Tietenkinhän on kyllä totta että Jumalan olemassaolo on uskottava, koska Pyhä Raamattu niin opettaa, ja että toiselta puolen Pyhää Raamattua on uskottava, koska se on alkuisin Jumalasta. Onhan usko Jumalan lahja, ja Hän joka antaa meille armonsa muiden asiain uskomiseen, voipi kyllä antaa armonsa siihenkin että voimme uskoa hänen itsensä olevan olemassa.
1 VARRON PALVELIJA. Vai niinkö paljo! Summasta päättäin on sun isäntäsi Likempi ollut hänelle kuin minun, Ois muuten velkomukset yhtä suuret. TITUS. Joku Timonin palvelijoista. LUCULLUKSEN PALVELIJA. Flaminius! Sananen vain! Sano, onko herrasi jo valmis tulemaan tänne? FLAMINIUS. Ei suinkaan ole. TITUS. Me pidämme tässä silmällä hänen armonsa tuloa; ole hyvä, ilmoita se hänelle.
"Taivas häntä siitä siunatkohon! Mutta siunatkoon hän myös kuningastani Kaarlea, joka vielä haudan tuolta puolelta osoittaa armonsa minulle. Ah, hän oli aina, niin kauvan kuin hän eli, armollinen herra uskollisille palvelijoillensa, ja varmaan oli se hän, joka lähetti herttuan luokseni, että minä vielä vanhoilla päivilläni olisin saanut nähdä tämän ison ilon.
Hyvä herra, oi suo pien' almu nyt vaan; Sult' enään en kerjäile milloinkaan, Sua parkuni toisten ei kiusata saa, Pian suo Jumal' armonsa ja haudan maa! Voi mua Loviisa parkaa! Tuskin oli laulu loppunut, niin Robert kuningas huusi March'in kreiville, siinä pelossa että riita tämän ja Albanyn herttuan välillä jälleen voisi alkaa: "No mitä te nyt tuosta laulusta sanotte, jalo herra?
"Jaksatko sinä uskoa että Jumala on armosta anteeksi antanut sinun syntisi ja suonut sinulle armon?" kysyi äiti itkunsa seasta huolellisesti. "Minä uskon sen; mitäpä minä muuta uskoisin; onhan Hän antanut muillekin syntisille armonsa poikansa tähden, eikä minun ole mitään helpompi uskoa kun sitä, että Hän on pois pyyhkinyt minunkin syntini", sanoi sairas heikolla äänellä.
Hän tunsi vaeltavansa Hänen turvissaan ja hänen sydämensä valtasi rakkaus voimakkaampana kuin koskaan ennen. Hengissä vannoi hän Kristukselle palkitsevansa Hänen armonsa koko elämällään. Nyt on vain kova kiire Ostrianumiin. Kunhan hän löytää Lygian, Linuksen ja Pietarin, vie hän heidät jollekin kaukaiselle maatilalleen, vaikkapa Siciliaan asti.
Ja mielensä vähitellen rauhoittui ja elämä alkoi tuntua turvalliselta ajatellessaan, että tuo kaikkivaltias kuningas antaa armonsa niille, jotka häntä rakastavat ja häneen luottavat, ja että hän rakastaa kaikkia ihmisiä ja koettaa heitä luokseen saattaa, tehdä osallisiksi onneen ja autuuteen.
Tämä häpy tulee kaikkiin, jotka tunnustavat ja katuvat syntinsä; tämä on niitä hetkiä, kun hyväin henkien pyhät äänet soivat sielussa, tämä on niitä tiloja, jotka herättävät parantamisen päätöksen, jota ainoastaan vielä syvemmällä paatumuksella voidaan saada mitättömäksi; tästä tulee väärä häpy, jos ei ulkopuolisten asiain vallassa olemista voiteta, jos väärä kunnia, joka ihmisten edessä kelpaa, on painavampi kuin se, joka Jumalan edessä kelpaa, ja siis poistaa Hänen armonsa.
Eihän hänen armonsa voi sitä kieltää, jatkoi Bruno; milloin lähetti hänen armonsa minun tuomaan tänne pyssyn, milloin pistoolin, milloin tusinan patruunia ja Jumala ties mitä kaikkea minä tänne kannoin. Roisto, sinä valehtelet! huudahti kreivi, nousten sohvalta.
SAARA. Anna, sä näet, että uiskentelen kyyneleissä. Ooh! ANNA. Ja minä tahdon ne kyyneleet pyhkiä pois. Korkeuden nimessä, sen tahdon! KERTTU. Ankara hetki, taivaan hetki! Jumalan rakkaus on itsensä pukenut myrskyyn ja pyhään, heijasevaan leimaukseen, ja voimallisesti paisuu hänen armonsa luode. KEIMO. Siis unohdettu kaikki? MANNILA. Kaikki unohdettu, veljeni! SAARA. Oi armahin aamu!
Päivän Sana
Muut Etsivät