Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Viekää pois tämä paatunut vaimo siihen koetukseen, jonka lait määräävät, ja vasta kun laki on hänet tuominnut, on taas kirkon aika vielä kerran, vielä viimeisen kerran, tarjota hänelle armonsa parantavaa lahjaa. Ja piispa Gezelius poistui pää pystyssä.
Hän taukosi äkkiä, sillä hän tunsi, että hänen rukouksensa pian olisi voinut muuttua uhkaukseksi, ja hän kavahti loukkaamasta Jumalaa tällä hetkellä, jolloin hän enemmän kuin koskaan ennen oli Hänen apunsa ja armonsa tarpeessa. Hän kauhistui, kun hän vain sitä ajattelikin, ja estääkseen mieleensä pääsemästä edes uhkauksen varjoa rupesi hän kiireen kautta ruoskimaan hevostaan.
Joka päivä näkee uusia kasvoja, komeita ritareita, reippaita sotapoikia, ja silloin tällöin on aina pienet pidot kaupungissa. On se kuitenkin toista kuin istua tänne luostariin suljettuna ja aamusta iltaan kuulla munkkien messuavan de profundis. Pysyköön vain hänen armonsa herra piispa poissa niin kauan kuin mahdollista, lisäsi hän veitikkamaisesti.
"Kun näin jalon Mirjamin silmien sammuvan, kysyi epäilevä sydämeni: 'Eikö Jumalaa enää ole olemassa? "Onnessa, päivänpaisteessa tunnen Jumalan ja huomaan hänen armonsa. "Hän tahtoo epäilemättä ihmisille onnea ja iloa suru on hänen pyhä salaisuutensa ja minä luotan siihen, että tämäkin arvoitus kerran selviää meille.
Niin katkera kuin tämä myöhäinen katumus hänelle olikin, niin lohdutti se häntä kuitenkin, ja hänestä tuntui ettei se kuitenkaan vielä tulisi aivan myöhään, se kova tauti, jossa hän ensikerran elämässänsä oikein ja levollisesti oppi luomaan silmäyksen itseensä, oli silloin sopiva rangaistus, mutta semmoinen Jumalan rangaistus, jossa hänen armonsa ja hyvyytensä meille syvimmin ilmestyy.
Hänen armonsa istui budoaarissa, keskellä pientä silkkipäällyssohvaa, ympärillään muutamia samanlaisilla silkkipäällystuoleilla istuvia pitäjän rouvia: ruununvoudin, vallesmannin, maanmittarin... Nousten ja pari askelta eteenpäin siirtyen ojensi hän tulijoille kullekin kätensä suudeltavaksi. Naisia suuteli laamannitar otsalle, Naimia molemmille poskille erityisen lämpimästi.
Armo-istuimen käy luo! Vaikka anot ahkeraan, Halus tunnustatki, Tylyst' ei Hän vastaakkaan, Armonsa suo ratki. Seuraa, seuraa, syntinen, Taivaan tiellä lasta! Vaivaiselle köyhällen On se mielukasta. Sydämestä murheinen Vilppiä ei kanna; Käy siis tietä autuuden, Synti ylön anna!
Mutta kiitetty olkoon Jumala, joka on nostanut minut jälleen armonsa kautta; nyt uskallan toivoa ett'ei Herra peräti hylkää minua levottomana välikappaleena. Vaan, rakkaat ystävät, teidän pariinne en voi enään jäädä." Kaikki katsoivat levottomasti häneen. "Aiotko erota veljistä?" kysyi vanhus.
Mutta ei tiedä kukaan, milloin on ohitse hänen armonsa aika, milloin hänen pitkämielisyytensä päättyy. Ja silloin lyö hän kiinni armonsa oven, ja silloin kuuroille korville kolkutatte.
Kristityn centurion piti viedä kirje perille seuraavana aamuna. Mutta kun Vinitius seuraavana päivänä saapui vankilan edustalle, astui sadanpäämies rivistään, tuli hänen luokseen ja virkkoi: "Kuule minua, herra. Kristus, joka sinun mielesi on valaissut, on osoittanut sinulle armonsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät