Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
"Ruoskaa!" kirkaisi hän vihdoin äänellä, joka ei enää ollut ihmisen ääni. "Herra! Aaaa! ... armahda meitä!" vaikeroivat orjat. Mutta Petronius nousi ja hänen kasvoillaan kuvastui inho. "Tule, Chrysothemis!" virkkoi hän. "Jos tahdot nähdä lihaa, niin käsken jonkun teurastajan avata myymälänsä Cariaen varrella." Hän jätti atriumin.
"Herra armahda! ... kun vielä pitää kuudes tulla tähän kurjuuteen ... ihmisten kirottavaksi!..." hän vaikeroitsi, kun tunsi olevansa raskaana, ja se se oli, joka hänen tuskansa korkeimmilleen sai. Tieto tuon asian todenperäisyydestä kävi sen kautta vielä tuskallisemmaksi, kun ei ollut yhtään sellaista ystävää, jolle sydämensä olisi avannut lohdutusta saadakseen.
Pese minut puhtahaksi, Iisopilla puhdista Rikokseni raskahaksi Tunnen: Herra, armahda! Alati on edessäni Rikosteni riettaus, Aina särkee sydäntäni Syvä synnin turmelus. Sinua, oi Jumalani! Synnilläni loukkasin, Pyhän tahtos tahallani Törkeästi tallasin: Synniss' olen syntynytkin, Synniss' elon alun sain Puhtautta täydellistä Sinä vaadit kautta lain.
Oi laupias Isä, armahda! Pöydän vihreen ympärillä Oikeus on arvokkainen, Sääliväiset kaikkein katseet, Yksikään ei moittivainen. Oi laupias Isä, armahda! «Agneksein, mit' oot sa tehnyt?» «Julm' on kanne, synti suuri;» «Lempijäs, päärikollinen,» «Itse kantaa päälles juuri.» Oi laupias Isä, armahda!
Oi laupias Isä, armahda! Tuosta kyynel vieremähän, Niinkuin kaste liljaselta, Taikka niinkuin vierähtävät Vesihelmet joutsenelta. Oi laupias Isä, armahda! «Hyvät miehet, suuret herrat,» «Päästäkää jo Herran tähden!» «Koissa mull' on kiire suuri,» «En voi jäädä, sinne lähden.» Oi laupias Isä, armahda!
«Purskui hurme hurstilleni,» «Sen mä poijes huhdaltaisin!» «Jos tuo pilkku hurstiin jäisi,» «Kunne kurja silloin saisin!» Oi laupias Isä, armahda! Silmät yhtyy tuomaritten Valituksen kuultuansa. Kaikk' on hiljaa. Suut on vaiti,
Hän näki waan ruumiin palaisia raunion wälissä. Hän kurkisti niitä katsomaan, waan silloin sama nais=olento jo seisoi raunion huipulla, terweenä kuin ennenkin, tuo pian yliluontoinen hymy huulilla. "Herra armahda meitä!" huusiwat kaikki, jotka tämän näkiwät, tehden ristinmerkin rintaansa.
Kun ohjaat lastas viisaudellas Ja apusi ja neuvos meille annat, Ei koskaan viini papeiltasi puutu, Ei temppelistäs säihkysilmät immet, Sun edessäsi pauhaa symbalit Ja hekuma kuin vaahtoava virta; Ja uskollisimpana lapsenas Ma viime hetkeen sua palvelen. Baal, kuule lastas, armahda ja auta! Käy, huoles haasta, isäs sua kuulee! Nyt taisteluun käy Ahab kuningas.
Lapsi itki sylissä ja Sanna koetti sitä tyystyttää. Kyllä hän uskoi, että asia niin oli kuin naapurin akka sanoi, että jota Jumala rakastaa, sitä hän myös rankaisee. Mutta nyt tuntui se niin kovalta, niin raskaalta, että luonto tahtoi kapinaan nousta. "Hoh... Herra armahda, kuinka minulla oli hätää! ei yksikään usko!"
Meillä ei ole mitään syötävää!" taikka: "Ell'ei joku kristillinen ihminen meitä armahda, niin kuolemme nälkään!" j.n.e. Siinä sai kuulla monellaista ääntä, ääntä haikeata, sydäntä särkevää. Siinä puhuttiin sekä ruotsin että suomen kieltä ja näitä molempia kieliä monilla monituisilla eri murteilla. Eri suunnilta, eri maakunnista olivat nämät onnettomat tulleet pääkaupunkiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät