Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
MENENIUS. Kaikk' ollaan hukassa, jos jalomielin Hän meit' ei armahda. COMINIUS. Ken anojaksi? Tribuunej' estää häpy; kansaa ei hän Enemmän ole aulis säälimään Kuin paimen sutta; paras ystäväkin Jos sanois: »sääli Roomaa», pyynnöllänsä Vaan hänen vihans' oikeaksi myöntäis Ja viholliseks näyttäytyis. MENENIUS. Niin kyllä.
Ja armahda palvelijoitasi... llahuta meitä niitten päivien suhteen, joina meitä vaivannut olet, niitten vuosikautten, joina olemme onnettomuutta kärsineet!" Kun Ester lopetti lukemisensa, vierivät kyyneleet hänen poskiaan pitkin.
Mutta siinä hän tuli tajuihinsa... hän ymmärsi, etteivät mitkään ihmisvoimat enää pystyisi estämään lauttaa törmäämästä Varsankallioon... Hän nousi juosten törmälle, koetti huutaa, mutta koski nieli hänen äänensä, niin ettei hän sitä itsekään kuullut. Nyt hän tunsi Antin, joka seisoi ihan etupäässä... Hyvä Jumala! Armahda heitä!
Jos tätä astiata kaitseminen Luvattomasta, inhast' yhteydestä Ei porton työtä lie, niin min' en portto. OTHELLO. Sin' etkö huora? DESDEMONA. En, kautt' autuuteni! OTHELLO. Se onko mahdollista? DESDEMONA. O, Jumal' armahda! OTHELLO. Suo anteetta! Sinut Venetian viekkaaks huoraks luulin, jonka Othello nai. Te, niin, te! Nyt työ on tehty; tuossa vaivastanne! Ov' auaiskaa; meit' älkää ilmi tuoko.
Hän voihkasi!... Johanna, lapseni! elätkö sinä? Johanna, rakkaani!... älä mene pois minulta! Herra Jumala...! pelasta hänet! Voi taivaan Herra, armahda minua!... älä tee minua oman lapseni murhaajaksi! Armoa! armoa! Johanna ... omani!
Minä tiedän kuinka paha se sinusta on, mutta anna nyt minulle, Helmi, yksi ryyppy ... yksi ainoa ryyppy vaan, muuta en tahdokaan. Armahda nyt murheellista ja sairasta setää", pyyteli kapteeni sitten. "Viinaa ei ole, se on korjattu pois. Viina on sinut noin onnettomaksi saattanut, jota valitat etkä tahtoisi kuitenkaan sitä jättää. Etkö huomaa, että tämä on kiusaus, joka pyytää sinua langettaa?
Armahtakoon kuitenkin suuri Jumala noita onnettomia, niin myös minuakin!" Tämä näin vaikeroiva nainen oli Juho Herpmanin nuori vaimo, Anna. Hän sai surun sydämeensä ja tuli painavaan mielen vaivaan. Alituisesti nähtiin hän, silmät vetisenä, syvään hartauteen vaipuneena ja kuultiin tuon tuostakin huokaavan: "Ah, armahda, Jumala, noita onnettomia, niin myös minuakin!"
Toinen jalka oli mennyt poikki polven alta, niin, että ainoastaan jotkut sitkeät suonet sitä kiini pitivät. Kasvot olivat pahasti ruhjottuneet ja verissä, samoin toinen käsi. Miehet ensinnä seisoivat hämmästyksestä toimettomina ja henkeänsä pidättäen katselivat hirveätä paikkaa. "Mutta ... Jumala armahda! onkohan se kuollut?" virkkoi joku vihdoin ja rupesi hiljaa Mattia huiskuttamaan.
"Herra, armahda minua syntistä!" taikka "Mitä minun pitää tekemän, että minä autuaaksi tulisin." Koko yönä emme puhuneet tuskin sanaakaan.
Ne, joilla itsellään on runsaasti aikaa, eivät tavallisesti armahda muita, joille jokainen hetki on kallis, ja kukapa tietää, kuinka monta arvaamattoman kallista hetkeä nämä Linnén julkeat vieraat riistivät senaikaiselta ja tulevilta sukupolvilta! Mutta olivatpa nämä tiheät vierailut Linnén yksityisellekin elämälle haitallisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät