Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
BALTHASAR. Menen, menen, herra; teit' en häiritse. ROMEO. Sill' ystävyyden työn sa teet. Tuoss', ota! Elä onnessa! Ma tuosta huolimatta piilen täällä; Ma pahaa pelkään, julm' on katse hällä. PARIS. Maanpakolainen, pöyhkä Montague, Jok' armahani langon murhas, siitä Tuon kauniin immen luullaan suruun kuolleen, Hän halpamielin tulee ruumiita Nyt häväisemään: otan hänet kiinni.
"No, armahani", keskeytti Anna rouva hetken kuluttua vait'olon, "kiittäkäämme Jumalaa, joka on suonut meille ja pojallemme tämän onnen. Kaksisataa taaleria vuotuista palkan lisäystä! Nyt on sinun helppo maksaa kuusikymmentä taaleria poikasi hyväksi!" Vasta tehty kanslianeuvos katseli kummastuneena vaimoonsa ja hänen täytyi ensin miettiä, mitä hän oikeastaan tarkoitti.
Kun mun kultani tulisi, Armahani asteleisi, Tuntisin ma tuon tulosta, Arvoaisin astunnasta, Jos ois vielä virstan päässä, Tahikka kahen takana. Utuna ulos menisin, Savuna pihalle saisin, Kipunoina kiiättäisin, Liekkinä lehauttaisin; Vierten vierehen menisin, Supostellen suun etehen.
OLLINEN. Voi armahani. Ai, ai, se on vaarallista. Sohvi hoi! Pian tänne! (Silittää Immen päätä.) Oma lintuseni!
Ole rauhassa, armahani, sanoi Jooseppi kauniilla, miehekkäällä äänellään ja otti hänet syliinsä, ole rauhassa ja ota ilolla vastaan se, minkä Herra sinulle lahjoittaa, sinä voit sen tehdä, sillä sinä olet täydellisesti rikoksesi sovittanut.
Tietäisinkö, ken makasi, Lempilintuni lepäsi; Sen pitäis matona maata, Kulkia kulon-alaisna, Käyä käärmehen jytyisnä, Sisiliskona sivata. Tietäisinkö, ken makasi, Lempilintuni lepäsi; Parempi hänen olisi, Kun olisi maassa maannut, Maassa mustina matoina, Kirjavina käärmehinä, Ilman maasta nousematta, Pystyhyn kykenemättä. Anastettu armahani.
Anna vaipui polvilleen hänen eteensä; hän luuli Bård'in tulleen hulluksi. "Armahani, älä sano tuommoista; sitä et kumminkaan todella ajattele; tiedäthän, ett'ei se ole totta. Mitä pahaa olet sinä tehnyt, että semmoista olisi tapahtuva?" Ikäänkuin alituisella itkumielellä ollen vastasi Bård semmoisella äänellä, jota ei Anna enää tuntenutkaan: "
OTHELLO. Konna, Todista, ett' on armahani portto, Todista se, tuo mulle selvät näytteet, Tai, kautta sielun' ijankaikkisen, Parempi koirana sun olis olla Kuin vihani uhrina! JAGO. Niiks' onko tullut? OTHELLO. Se näytä, ainakin tuo todisteita, Ett' epäilykselle ei hakaa, hankaa Jää kannatteeksi. Muuten voi sua, voi! JAGO. Arvoisa herra,
"Kuinka olisin minä sitä kellekään ilmaissut! Enhän toki! Käskihän isäsi minun salaamaan sitä kaikilta." "Koeta nyt koota voimia. Minä toimitan sinut rauhaan täältä", virkkoi poika kyynelsilmin. Hän käsitti jo kuinka tuo kurjan näköinen vaimo oli saattanut hänen korkean isänsä niin läheisesti itseensä kiinnittää. "Kiitoksia, armahani! En minä nyt enää apuasi tarvitse... Minä pääsen jo rauhaan.
Miksi en ensin etsinyt sinua ja saanut selitystä? Olisimme siten aikaa sitten pelastuneet kurjuudesta. Kyynelsilmin. Emma! Anna minulle anteeksi. Sinä olet nyt silmissäni yhtä puhdas kuin ennenkin, sinua rakastan nyt monta vertaa enemmän kuin koskaan ennen. Mutta olenhan minä nyt vaan kurja-raukka! Armahani! Rohkeutta vaan! Ryhdytään rinnatusten taisteluun leipämme, kunniamme tähden.
Päivän Sana
Muut Etsivät