Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Käy pois, Antti, joutuun!" lisäsi hän ja iski niin kavalasti silmää Antille. "Malta, malta", puheli Antti ja tavaili: "iässä, viisaudessa ja ar-ar-mo-mo armossa". "Katsos tässä on tuommoinen luku". "Mikä luku?" "Uusi sanomalehti". "En minä jouda joutavia katsomaan. Lähtään pois!" sanoi Roikka-Taavetti ja iski silmää jälleen. "No annahan, kun pääsen tämän paikan loppuun.
Iikan Antti istui myrryisenä hiukan erillään ja imi piippuaan. »Kyllähän se mukiin menisi», tuumi sieltä. »Kyllä mä sen vain sanon, että se olisi nyt poikaa, se, olis jo, mä vieläkin sanon», jatkoi Ella innoissaan. »Kuka menee hakemaan lampaan?» kysyi Esa. »Pelataan vuoro», Siukku ehdotti. Siihen suostuttiin ja peli ratkaisi vuoron Iikan Antille.
Antin iloiset ja hämmästyttävän loistavat katseet tyrmistyttivät Jukkea, ettei huomannutkaan evätä kättään antamasta Antille, vaan työnti kuin ainakin vastaan ja huomasi vasta sitten kun Antti puristi käden käteensä ja ystävällisesti uudisti: »No terve, terve, nyt sinä Jukke hyvä. Ethän nyt ole enää vihassa vai mitä arvelet?»
"Olen jo Antille ilmoittanut, missä hänen poikana kihlattu nuorikko asuu, ja hän tekee aivan oikein vielä tänä iltana lähtiessään sinne kosintaan; mutta minun silmieni eteen olkoon Tahvo tulematta, aion vapaalle miehelle vaimoksi, enkä tyttöraukkojen pettäjälle." "Ketä Tahvo sitte on pettänyt?" kysyi Antti.
Jukke tunsi halun yhäkin tehdä Antille hyvää, niin keskeytti Antin puheen virkkamalla: »Mutta enköhän minä kuitenkin koeta saada puretuksi sitä tuomiota? Onhan se meidän kahden asia.»
Hanna ja Antti olivat jääneet muista jälkeen. "Huomenna, kun sinä olet perämiehenä, lähden minäkin kosken alle", kuiskasi Hanna Antille. "Nytkin lähtisin, mutta en jouda... Kero-Pieti on kai pian talossa..." "Uskallatko lähteä minun ollessani perämiehenä?" kysyi Antti, ja hänen silmänsä säteilivät riemusta. "Sinun kanssasi uskallan mihin hyvänsä!" Hannan ääni oli varma.
»Tuolta ne nyt taas tulee ... ei olla näkevinämmekään... Ei, ei käännytä syrjään ... luulevat, että me heitä väistytään ... kuletaan suoraan ja katsotaan suoraan eteenpäin ... ollaan mekin ylpeitä puolestamme...» Sitä ei Antti nyt ymmärtänyt, miksi niin pitäisi olla, mutta hän koetti kuitenkin niin olla. »Katsooko ne jälkeensä, katsoppas!» sanoi Martti Antille, kun olivat päässeet ohitse.
Yleisesti puhuttiin, ettei heidän vertaisiaan ollut ruumiin voimissa, rohkeudessa ja metsästysonnessa. Kun metsämiehemme olivat paluumatkalla, sanoi Pekka leikillään Antille, ettei tämän tarvinnutkaan jäädä lumenlähtöön asti: olivathan he saaneet karhun ilmankin sellaisia tietäjän keinoja, joita Vappu osasi.
"Oh, herra Vainio unohtaa pian tämän matkan ja ne henkilöt, joita sillä olette tavanneet, jahka tulette Helsinkiin", arveli Selma, joka sydämmessänsä oli kiitollinen Arvolle, kun ei hän luopunut tanssia Antille.
»Vartavasten... Vaikka ajateltiin samalla, että jos sattuu, niin kysytään samalla, asuuko se vielä Joilla se Makkosen leski, niin olisi käyty kysymässä, jotta milloin se Makkonen kuoli, kun ei sen kuolemasta ole sinne Liperiin mitään kuulunut», lisäsi Antti, yrittäen vielä päästä takaisin asiaan kiinni. Nyt oli Jussi kiitollinen Antille.
Päivän Sana
Muut Etsivät